la Chatière

Ohoi. Nytpä ollaan Elsan kanssa mökillä saaressa. Aika pelottavaa oli kuljettaa Elsakin sellaisella "isolla moottoriveneellä". Iskä ajoi kyllä tavallista hiljempaa, mutta näytti se silti pelottavan Elsaa. Sillä aukesi oikein suu pitkäksi aikaa venematkan aikana. En tiedä oliko se janoinen vai shokissa. Ei se ainakaan innolla juonut mökille päästyään. No, pitäähän se kokeilla miten Elsa täällä viihtyy, kun itse tulee käytyä niin usein kesällä, eikä aina viitsisi jättää Elsaa kotiinkaan, vaikka kyllähän kissa pärjää yhden yön yksinkin. Mutta tuleehan se ikävä ja huoli minullekin!

Pikku-Elsa on niin arka, että se on majaillut enimmäkseen sängyn alla. Eilen, kun olimme päässeet sisälle mökkiin, se pujahti kerrossängyn alle, patjojen taakse piiloon. Otimme kuitenkin patjat pois sieltä, niin se löysi uuden turvapaikan makuuhuoneen sängyn alta, mattorullien päältä (siis sen sängyn alla on muutama matto rullalla). Onneksi Elsa sentään sai syötyä, vaikka alussa jännitys oli niin kova, ettei ruokakaan maistunut. Yhtään pienemmäksi tuo pikkuinen ei saa laihtua.

Muuten olen antanut Elsan olla rauhassa sängyn alla, paitsi äsken konttasin sinne sen kaveriksi. Paijasin Elsaa varmaan reilu puoli tuntia siellä. Se teki jopa kuperkeikan, kun rapsutin sitä hännän tyvestä! Elsa ei osaa kehrätä kovin äänekkäästi, mutta nyt se puhisi kehräyksen läpi tyytyväisenä. Kuiskin sille: "Mami rakastaa sinua". Vähän aikaa se nukkui käsivarteni ympärillään, ja nukkuessaan se värähteli vastustamattomasti. Kurkin sitä tukanpehkoni alta, joka oli siinä kiehnätessä valunut silmilleni.