Eipä ole tullut taas vähään aikaan kirjoiteltua. Onhan se kuitenkin vaikeaa kirjoittaa toisen olennon kuulumisia, kun voi vain arvailla.. Hih! Mutta eiköhän Elsalla mene ihan hyvin. Tuossa kiipeilypuussa se jälleen ihmettelee ikkunasta maailman menoa ja kasvavia hankia. Kyllä se luonto vain kiinnostaa luontokappaletta. Äiti antoi minulle mustikkapensaan, jotta voisin laittaa sen parvekkeelle kahteen ruukkuun ja koristella jouluisesti. Mitä kävikään? Unohdin sen tuolille ja Elsa kiinnostui puskasta. Se on nuuskinut sekä näykkinyt sitä innoissaan ja hengaillut sen vieressä. Se pomppaa usein tuolin käsinojalle olemaan puskan luona. Ihme puskajussi! Enhän minä sitä nyt henno parvekkeelle siirtääkään.Tänään meillä oli koulussa fantasiamaskeerausta. Arvatkeepa minkä olennon minä muokkasin paristani? No Elsan tietysti! Laittaisin toki kuvan jos olisin tarpeeksi röyhkeä. Voin kertoa, että se oli hauskaa, koska pääsi kunnolla irroittelemaan. Itse en ainakaan ottanut hommaa turhan vakavasti, joten sain läträtä kuin pikkulapsi. Siltikin ope kehui minua, eli ei se vissiin haitannut, vaikka rennosti välillä otinkin. :-) Paristani tuli kyllä oikein söötti. Varsinkin se vaaleanpunainen nenu.. Oih. Jos olisin vienyt hänet kotiini, niin Elsasta ja hänestä olisi varmasti tullut parhaita ystävyksiä! Miu mau.
Enpäs ole tainnut muuten kertoakaan yhtä juttua. Olin Elsan kanssa porukoilla pari viikkoa sitten lauantaina yötä. Alussa Elsa vaikutti hyvin aralta siellä ja maukuikin pitkästä aikaa kovasti. Illan tullen hän kuitenkin kotiutui kotiutumistaan. Yöllä heräsin, ja hetken päästä Elsa vaelsi vierashuoneeseen, jossa minä nukuin. Sitten se pomppasi päälleni päästäen samalla vaivihkaa tervehdyksen: "Purrrrrmau". Aloin tietenkin hellitellä sitä, kunnes jossain vaiheessa nukahdin tai nukahdimme. Joskus aamuyöllä heräsin uudelleen ja pian Elsa taas sipsutti vierashuoneeseen juttelemaan hempeästi ja nukkumaan viereeni. Syy, miksi tästä kerron: Elsa tuli juuri minun viereeni, eli hän tuntee omistajansa ja ainakin jossain määrin myös luottaa minuun. Se on niin palkitsevaa! Että Elsa ja minä löysimme toisemme viime keväänä ja meistä on tullut oikein mainiot kumppanukset. Oi, kuinka minä rakastankaan Elsaa.
