maanantai 27. helmikuuta 2012

perjantai 17. helmikuuta 2012

Vaikeuksien kautta voittoon :3

Katson itsestäni katsottuna oikealle ja näen Elsan. Se lepää tyytyväisen näköisenä sohvan käsinojalla. Massu on levinnyt hieman pitkin nojaa. "Vatsaröllykkä" - kuten eläinkaupan myyjä sitä nimitti. ;)

Kävin tällä viikolla eläinkaupassa katselemassa Elsalle uusia raksuja, koska sen mieliraksuja ei enää kaupasta löydä, ja se on niin nirso tapaus, ettei sille halvemmat merkit kelpaa. Eläinkaupan myyjä osoittautui todella asiantuntevaksi, eikä minun tarvinnut arpoa tietämättömänä erilaisten ruokien välillä. Kerroin, että Elsa on leikattu kotikissa, ja varsin nirso tapaus. Myyjätär kysyi, että onko sillä sellaista "vatsaröllykkää", mikä usein leikatuille kotikissoille ilmestyy. Yllätyin, kun hän oli niin asiantunteva. Sain mukaani ruokia, jotka sisältävät kunnolla lihaa, eikä tehdasjätettä ja hiilareita niin kuin tavan markettien eläinruuat. Kahta eri laatua sain näytepussukoissa. Toinen laaduista oli erityisesti valikoiville ja leikatuille kissoille, kun taas toinen sitä hieman kevyempää (ei kuitenkaan mitään varsinaista laihdutusruokaa). Suosittelen kaikille kissanhuoltajille: Ostakaa kissanruuat eläinkaupasta ja kysykää rohkeasti apua!




Olin todella ihmeissäni, kun Elsa suostui syömään uudenlaista - vieläpä sitä vähän kevyempää ruokaa - täysin ongelmitta. Sitä ei ole usein tapahtunutkaan. Kyllä ne eläinkaupan ruuat vaan on ihan eri laatua kuin markettien!


Pari viikkoa sitten annoimme Elsalle matolääkettä, koska se oli oksennellut jonkun aikaa kovasti. Ilmeisesti se auttoi, koska ylenpalttinen oksentelu loppui siihen. Päädyimme sellaiseen tahnaan (Mirrix), joka sujautetaan ruiskun avulla sen elimistöön. Aikaisemmin olen yrittänyt antaa matolääkkeen murskaamalla tabletin Elsan ruokaan, mutta ne kerrat ovat tainneet jäädä yrityksiksi, koska ruokaa on jäänyt aina. Varmaankin se maistuu niin pahalle, että sen huomaa kyllä. Ei tuo "ruiskuoperaatiokaan" helppo ollut. Siihen vaadittiin kaksi ihmistä: Toinen pitämään kissaa ja sen leukoja auki, toinen ruiskuttamaan tahna. Se oli aika hermostuttavaa, mutta tuntui hyvältä, kun sen oli saanut pois päiväjärjestyksestä.



Nyt voidaankin yhdessä Elsan kanssa käydä taistoon omia röllyköitämme vastaan! Yksi aamu lepertelin sille näin: "Meillä on molemmilla pienet vatsaröllykät, mutta sehän tekee meistä vain charmikkaampia."