Sama porukka, uusi osoite

Päivää. Täällä sitä nyt asustetaan. Olemme viihtyneet oikein mainiosti. Sen kummempia leuhkimatta - kyllä tämä keskustassa asumisen voittaa! Marketit on lähellä, eikä jokaikistä ostosta varten tarvitse lähteä keskustan melskeeseen. Parvekkeesta on nautittu, joskin ilmojen kylmettyä on parvekkeen ovea pidetty auki vain silloin tällöin. Voisihan kissat laskea parvekkeelle toki niinkin, että oven panee kiinni siksi aikaa, mutta jos niille tulee jokin hätä..

Kissoista on tullut tosiystäviä keskenään. Niistä on toisilleen leikkiseuraa, lämpöä ja turvaa. Kummankaan ei tarvitse olla hetkeäkään yksin. En olisi villeimmissä unelmissanikaan uskaltanut toivoa, millaisen suhteen kisut tulisivat luomaan toisiinsa. Sitä on ollut ilo ja kunnia todistaa. Mutta nyt voisin lopettaa tämän puheenpidon tähän ja kertoa vähän arkisempia kommelluksia!

Uudesta pesästä löytyy myös pikkuruinen sauna, joka on ollut ahkerassa käytössä. Uteliaan Hassen mielenkiinnon se on ainakin herättänyt. Viime viikolla kiukaan sammutettuani Hasse loikki lauteille lämmittelemään. Kietaisin pyyhkeen päälleni ja päätin mennä seuraksi. Ja mitä teki Hasse? No, se roikotti itseään kiulussa (siinä, mistä heitetään vettä kiukaaseen) ja huiski vettä innoissaan. Vettä roiskui niin kauas, että sitä lensi hieman kiukaalle, joka sen seurauksena päästi vielä viimeiset sihahduksensa. Hassekin tahtoi heittää löylyä! Kohta Elsa löntysti katsomaan, mihin me jäätiin ja hetken olimme saunassa koko perheen voimin.

Hasse on opettanut Elsankin leikkimään. Olenkin katsonut, että näyttää kuin Elsa olisi hieman timmimmässä kunnossa nykyään. ;) Vaikka tuommoinen pikku palleroinenhan se on edelleen, kun se jahtaa pussinsulkijaa ihan into piukeana. Kerran Elsa pompahti varmaan puoli metriä lattiatasosta siinä leikissä. Pussinsulkijat ovat olleet sen "heikko kohta" jo ennen kuin Hasse oli syntynytkään. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä se.. Sen sijaan kalliimmat lelut ei meidän neitiä oikein kiinnosta.

Tästä tuli aika hieno, vai mitä?

Matriarkka sai äsken manikyyrin. Todella hienosti istui valtaistuimellaan. Hengitteli vain aavistuksen verran närkästyneen kuuloisesti, mutta se on jo paljon se. Ilmeisesti suoritin työni ihan kunnialla siis. Voidaan siirtyä hyvillä mielin perjantai-illan viettohon, kun Elsa pystyy taas olemaan juuttumatta kynsistään joka paikkaan. Huomenna on halloween ja mamman nimipäivä. Postiluukusta on tullut jo kaksi kissakorttia. Mistäköhän se kertoo? Ettei vain asuisi hullu kissamamma tässä osoitteessa! :3

Lehti vallattu

Hurrrrrrrrrrrrrrrr!

Leikitään taas

Bye bye baby balls, goodbye

Murrosikä on kivuliasta aikaa. Hassekaan ei voinut välttyä siltä. Herättyään lääketokkurasta se huomaa, että jotain puuttuu. Onhan se varmasti vähän kummallista, kun vehkeet on yhtäkkiä poissa! Oho, nythän se heräsi! Näköjään on laskenut alleen unissaan. :( Voi pientä, sammui hoippuessaan pari kertaa lattialle ja nyt se jo reippaana poikana loikkasi kiipeilypuuhun uneksimaan. Toivottavasti leikkaushaava paranee ongelmitta, eikä Hasselle joudu laittamaan sellaista kauluria tms.

En herännyt herätyskelloon, enkä seitsemään puheluunkaan, mutta onneksi juuri klo 9:00 heräsin, kun kyytimies tuli viemään meitä eläinlääkäriin. Tavoistani poiketen puin kiireesti vaatteet ylleni ja lähdin ilman meikkiä. Eläinklinikka Tähdessä oli ystävällinen palvelu ja työntekijät osasivat asiansa hienosti. Eläinlääkärin pöydällä Hasse oli rennompi kuin Elsa silloin aikanaan ja selvästi aisti lääkärin olevan kiltti ja hyväsydäminen. Sai Hasse kehujakin ulkonäöstään! Pitelin kevyesti etuosasta kiinni, kun puudutus-/nukutusaine ruiskutettiin neulalla Hassen pikku peppuun.

Operaatio kesti vain n. puoli tuntia! Uroksille kastrointi onkin paljon yksinkertaisempi homma, koska ei tarvitse leikellä vatsan alueelta, kuten eläinlääkäri minulle selvensi. Koko lysti teki hieman alle 80 euroa, mutta pieni hinta se on siitä, ettei kissan tarvitse merkkailla ympäriinsä ja kärsiä levottomuudesta. Toivotaan, että Hassen leikkisyys ei katoa! Tuskinpa, koska onhan se vielä niin nuori ja perusluonteeltaankin vilkkaampi tapaus kuin Elsa. ;) Molempia rakastan silti aivan yhtä paljon! Tosin Elsaan minulla on aivan erityinen side. Olemme sukulaissieluja!

Kotona asettelin pyyhkeitä ja vilttiä wc:n lattialle. Nostin Hassen kuljetuskopastaan pyyhkeiden sisässä niiden päälle. Oven laitoin kiinni, jotta sinne ei kävisi veto. Sitten päätin perua erään melko tärkeän tapaamisen, koska tuntui parhaalta jäädä kotiin tarkkailemaan Hassen vointia ja viettämään kahdenkeskistä laatuaikaa Elsan kanssa! Siitä onkin kauan, kun viimeksi ollaan oltu kaksistaan. Keitin itselleni kahvit ja mutustin mustikkapiirakkaa samalla, kun paijailin tyytyväisyyttään hyrisevää Elsaa. Päätin hemmotella toveriani vähän lisää, joten annoin sillekin sapuskaa. Näytti maistuvan!

Voi olla, että postaillaan seuraavan kerran uudesta kodista. Varmaan jo ensi viikolla kissat katselevat toisenlaista maisemaa lasiparvekkeelta.

Tunnetko jo kehräyksen syvältä kumpuavan

 

.:Läheisyys lämmittää:.

Hassella menee lujaa. Mökillä ollaan käyty jo kaksi kertaa. Siellä Hasse ravaa ympäri mökkiä niin, että puulattia kopisee. Ääni muistuttaa kyllä enemmän varsan ravia kuin kissan sipsutusta! Superpallot ovat suurta huutoa meillä. Niiden perässä on hauska pomppia, kun ne sinkoilevat sinne tänne. Arvon Elsakin on saanut kyytiä villivarsalta. Olen saanut todistaa kerrassaan hulvattomia painiotteluita. Matriarkan vahvuuksiin kuuluvat massa ja kostonhalu. Pikkuprinssi hyödyntää nokkelia raajojaan ja loputonta energiaansa. Hassen tapaa usein myös kipittämässä viekkaana hiuslenkki suusta roikkuen. Tänään keksin kutsua sitä nimeltä ja se toikin hiuslenkin minulle kuin partiopoika konsanaan. Tänään huomasin, että jälleen on "mystisesti" kadonnut hiuslenkki jos toinenkin.

Tämä on vielä ihan harmitonta, mutta näkisitte kuinka ne painii!

Omituisten otusten kerho

"Tämä on ergonomisin televisionkatselu-asento"

Suap' nähdä, kuinka mirrit suhtautuu uuteen kotiin! Meillä on edessä muutto. Uskoisin, että kissat tulevat viihtymään siellä, koska minä olen ja pysyn mukana menossa. The Terrible Three.

Hassen ja Elsan kuulumisia

Eilen oli sellainen alku päivälle, ettei tule mieleen mikä voisi olla kuvottavampaa.

Olen valmistautunut kaupungille lähtöön. Heittäydyn vielä ihan hetkeksi sänkyyn venytelläkseni. Tässä vaiheessa haistan sellaisen lemun, josta ei voi erehtyä. Tuumin, että sängyn alle on tehty kakat. Nousen ja huomaan jo tässä vaiheessa, että sängyllä peitossa on tuore läjä sitä itseään. Syvä inho nostaa pulssini ja tarkistan itseni, etten ole vain osunut siihen. Hiuksissa ei ole mitään, eikä vaatteissa - luojan kiitos. Äkkiä siis tuumasta toimeen ja peitto pussilakanan sisästä pois. Ja kas! Huomaan, että aluslakanassa on suuri märkä läntti. Ei tarvitse edes haistaa, kun jo arvaan, mistä on kyse. Haistan kuitenkin ja varmistun asiasta - epäilemättä kissan kusta. Siispä pikapikaa aluslakana helvettiin ja petauspatja samaten. Paniikissa laitan pyykit koneeseen pyörimään.

Pyykkien pyöriessä siivoan vähän kissojen hiekka-astiaa ja meinaan useaan otteeseen oksentaa. En tiedä, johtuuko sitten siitä, että heitin sen samaisen sänkyyn tehdyn tuoreen torttusen hiekkalaatikkoon, jotta Hasse tajuaisi sen omasta hajusta, että sinne pitää kakkia. Tai ehkä se johtuu koko tilanteesta. Lähellä on, ettei yrjö lennä stressistä ja kuvotuksesta! Ennen lähtöäni etsin vielä vahakankaan kaapin perältä, jotta voin levittää sen sängylle varmuuden vuoksi. Suihkutan sen ympäriinsä täyteen hajuvettä, jos Hasse vaikka siitä ymmärtäisi, ettei se ole paras paikka vääntää torttua. Lähden pyykkien pyörittyä, jättäen kissat kaksistaan ja peläten pahinta. Vatsassa on vihlova kipu jännityksestä.

Saavun kaupasta 300 gramman muikkupussi ja Sheban kalalajitelma mukanani. Käyn ensimmäisenä makuualkovin puolella tarkastamassa tilanteen. Jes! Sänky on pysynyt koskemattomana, eikä uutta tuotantoerää ole valmistettu poissaollessani. Todellinen helpotus. Sitten kaivelen muikut pussistaan ja jätän ne kisuille evääksi, kun käyn pikaisesti hoitamassa vielä yhden asian. Kotiin palattuani alan leikkiä Hassen kanssa Elsan (vanhoilla) leluilla. No, nyt ne ovat myös Hassen leluja! Hasse leikkii innoissaan ja huvitun, kun mietin rauhaa rakastavaa Elsaa, joka ei pahemmin ole leikeistä kiinnostunut. En myöskään voi olla tuntematta sydäntä riipaisevaa empatiaa Elsaa kohtaan, kun se katselee sängyn alta leikkejämme. Yritän saada hänet mukaan leikkituokioomme, mutta siitä hän näyttää käpertyvän vain entistä enemmän itseensä.

Iltaisella päätän hetken mielijohteesta lähteä Elsan kanssa haukkaamaan raitista ilmaa! Olen jo muutamana päivänä huomannut, kuinka Elsa mouruaa ulko-oven lähettyvillä ja onhan tuo sääkin ollut suotuisa. Aluksi Elsaa pelottaa kovasti - mihin minä häntä oikein vien (joudun kantamaan hänet pihalle), mutta pihassa hän rauhoittuu hieman ja alkaa haistella uteliaana kevään tuoksuja. No, Elsa ei ole yksin pelkonsa kanssa, sillä tunnen omankin sydämeni jyskyttävän oikein vauhdikkaasti. Elsa tyytyy katselemaan ja mietiskelemään, kuten hänelle on ominaista. Hän vaikuttaa loppuajan suhteellisen tyytyväiseltä. En hoputa häntä mihinkään. Naapureita mahtaa naurattaa, kun katselevat meitä parvekkeelta ja ikkunoista! Seistä jökötämme. Valjaatkin ovat aika tiukat Elsalle, kun sillä tuo maha on päässyt leviämään. Elsa on nyt rakenteeltaan vähän niin kuin patukka. ;) Voi, minun rakastani. Elsa on ollut ja tulee aina olemaan minun paras ystäväni.

Eilisiltaan mennessä sain opetettua Hassen käymään hiekkalaatikolla. :) Yllättävän nopeasti sekin kävi. Annoin sille illalla namusia hiekkalaatikolle totuttamisen yhteydessä, kun se oli tehnyt sinne asiansa. Ojensin käden ja se alkoi kehräämään jo siinä vaiheessa, söi innoissaan. Vielä tämän päivän puolella on ollut hieman ongelmia sen suhteen, ettei Hasse söisi Elsan ruokia! Edistysaskelia on tapahtunut kisujen välilläkin. He ovat olleet tänään jo samassa sängyssä. Makoiltiin siinä kolmestaan, Elsa vasemmalla, Hasse oikealla puolellani. Rapsuttelin Elsaa ja Hasse leikki pehmorotalla. Kumpikin oli siinä omasta vapaasta tahdostaan. Hassen nukkuessa Elsa on pariin otteeseen tullut haistelemaan sitä hieman kauempaa. Eilenkin sohvalla ja juuri äsken itseasiassa! Kerran he myös kohtasivat silmästä silmään, eivätkä vaikuttaneet läheskään niin järkyttyneiltä kuin aiemmin! Asetin 2 namua vastakkain ja karvaiset lapsoseni kävivät siinä nuuhkaisemassa ja vilkaisivat toisiaan. Ihanaa, kun Elsakin on tänään vaikuttanut taas paljon letkeämmältä omalta itseltään. Viihtynyt rapsuteltavana enemmän jne.

Mutta nyt alan leikkimään Hassen kanssa, kun se näyttää heräilevän tuossa (ja tuhnuttelee). Kissamaisen veikeää viikkoa kaikille! :3

"Pikkuveikka" kotiutettu

Miumiu, pörröiset ystäväni! Mamma toi eilen adoptoimansa kissanpennun kotiin. Hänen nimensä on nyt Hasse ja hän on 12-viikkoinen. Hän on maatiaiskissa niin kuin minäkin, mutta sukupuoleltaan uros. Kiimaisia huutoja odotellessa.. Luultavasti mamma aikoo leikkauttaa hänetkin, kunhan saavuttaa soveliaan iän. Pikkuinen on aika vilkas ja ihmisystävällinen. Mokoma sai nukkua mamman vieressä koko viime yön!! Kävin sähisemässä pari kertaa yöllä, mutta eipä tuo mitään auttanut.

 

Mamma varmaan ajattelee, että minusta ja Hassesta tulisi heti ylimmät ystävät. Pah! En minä niin helposti reviiristäni luovu. Penska kehtasi vielä käydä minun ruokakipollani (vaikka sillä on omatkin ruuat) ja varastaa paikkani mamman sylistä sohvassa. Minä en pidä tästä nyt kyllä ollenkaan.. Tuntuu kummalliselta, etten olekaan enää kahden mammani kanssa. Ärsyttää, kun mamma pitää Hassea hyvänä. Yritti vielä tässä illalla saada minut kiinni ja viedä ulos valjaissa. Juoksin karkuun, tietenkin! Minua ei olekaan ihan niin helppo ottaa kiinni, mäww.

Elsan ruokakipolla varkaissa!

Terveisin, Elsa

Perheenlisäyssuunnitelmia

Hei silkkisukat ja samettikorvat! Pahoittelemme, kun täällä on ollut niin hiljaista viime aikoina. Elsalla on mennyt ihan hyvin, paitsi se on vaikuttanut vähän turhautuneelta. Päivät kuluvat nukkuessa ja huomiota kinutessa. Elsa saa kyllä huomiota, mutta se kaipaa sitä niin paljon, etten ehdi edes syömään ilman, että se tulisi pyörimään ruokani lähelle karvoineen. :D Välillä se maukuu niin lujaa, että kuulostaa kuin se karjuisi. Ehkä siitä on tulossa pikku jellona. ;)

Olen stressannut siitä, ettei Elsalla ole ehkä riittävästi virikkeitä, vaikka sillä onkin mahtava kiipeilyteline ja leluja pitkin lattioita. Kissoilla ei kokemukseni mukaan riitä kiinnostus leluja kohtaan alkuinnostusta pidemmälle. Kissanminttu häviää aikanaan lelusta kuin lelusta, eikä kissan arvolle sovi sellainen, että patistetaan liikaa. Voihan sitä tietysti yrittää, mutta aina ei meillä ihmisilläkään ole kärsivällisyyttä.

Olenkin etsinyt kuumeisesti netin palstoilta Elsalle uutta ystävää - tähän asti tuloksetta. Äskettäin minulle tuli jotenkin kumma tunne, että NYT on katsottava taas ilmoituksia. Niinpä katsoin ja.. LÖYSIN kuin löysinkin melko tuoreen ilmoituksen kissapentueesta! En olisi osannut odottaakaan mitään niin suloista ilmestyvän ruudulle. En paljon tuhlannut aikaa, kun jo soitin ilmoituksen jättäneelle. Ihan kuka tahansa noista pikkuisista olisi erittäin varteenotettava vaihtoehto, mutta päädyin valkkaamaan sieltä soman urospennun. Nyt se on varattu ja ensi kuussa sitä voisi mennä katsomaan/hakemaan. Heräsipä siinä Elsankin mielenkiinto puhelun aikana. Se tuli puskemaan minua niin innoissaan, että vaikutti siltä kuin se tietäisi, millainen puhelu oli kyseessä!! Ajattelin, että kehräys kuului varmaan puhelimeen, niin mainitsin siitä puhelun vastaanottajallekin.

Nyt en malttaisi millään odottaa, että pääsen katsomaan mahdollista uutta perheenjäsentämme, eikä varmaan Elsakaan. Toivon niin, että tämä onnistuu!!!

Miuuulla kevättä rinnassa onpi, miu miu!

Elsa on ollut ihan vauhkona tänään. Mammalla on ollut kunnon laiskapäivä. Kun viimein kolmen aikaan nousin sängystä ja aloin pukemaan, alkoi myös Elsan konsertti. Hirveä järkytys, kun keskityin johonkin muuhun kuin hänen hellimiseensä! ;) Istuin sängylle laittamaan sukkia ja tuo pikkuinen tuli puskemaan kevättä minunkin rintaani.

Maailma on niin paljon hienompi paikka, kun Elsa on sulostuttamassa päiviäni. Minulla on aina joku, jolle jutella - vaikka vähän höperöjäkin toisinaan. Ja toisinaan Elsa myös vastaa minulle! Sitäkin useammin kuuntelee. Välillä taas sulkee korvansa ja silmänsä mamman hupsutteluilta. Onhan se täysin ymmärrettävää :D Joka tapauksessa, koti on koti, koska siellä on Elsa. Ennen hänen tuloaan en ikinä tuntenut olevani kotona missään. Nyt tunnen. ♥

Elsalle pikkusisko?

Olen jo jonkin aikaa haaveillut perheenlisäyksestä, eli kissanpennusta. Haluaisin, että Elsakin saisi jonkun, jolle toimia ikäänkuin esimerkkinä. Luulen, että se voisi tuoda ihan positiivista sisältöä sen elämään - puhumattakaan siitä, miten hauskaa minusta olisi seurata heitä yhdessä. Ongelma on vain se, etten tiedä, miten Elsa reagoisi pikkusisareen. Tulisiko siitä jälleen se arka, piilosta toiseen hiippaileva kissa, joka se oli alussa?

Kokeilin tässä uudenlaista tuotetta Elsan wc-koppiin, helmiä. Se on hajuton luonnontuote, joka imee hyvin virtsan itseensä ja neutralisoi hajua tehokkaasti. Yksi helmipussi tyhjennetään koppiin/laatikkoon ja se kestää n. 1 kk, riippuen tietenkin siitä, kuinka ahkerassa käytössä se on. ;) Kakkarat kerätään päivittäin ja helmet vaihdetaan, kun alkaa näyttää siltä. Huomasin, että helmet alkavat olla jo aika kellertäviä, että pitää varmaan ostaa lisää huomenna, eli kolmisen viikkoa ollut jo samat helmet kopissa. Tuotetta pitäisi löytyä hyvin varustetuista eläinkaupoista. Suosittelen lämpimästi! Elsakin varmaan suosittelee, vaikka alussa se raaputtikin helmiä vihaisen kuuloisesti. Onhan se outoa, kun hiekka vaihtuu helmiin!

Heiluttelin jotain rättiä Elsan yläpuolella, että sain sen silmät auki kunnolla.

 Mistäköhän löytyisi kissanpentuja läheltä Jyväskylää? Jos jollain on vinkkejä, niin ne ovat tervetulleita.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä

Yhtenä päivänä aloin muistelemaan, millaisilla nimillä olen Elsaa ehtinyt nimittää.

Boksi

Elsukka

Elsa-mummu

Elssa

Seppo

Aromipesä

Tohveli

Helmiherttuatar

Nipsu

Mamman pikkukulta

Aarteeni

Jokke

Pähkinäpää

Kakkapylly

Tuhnuttelija

Tonttu

Joulupukki

Pikkupossu

Sohvaperuna

Tytöntyllerö

Prinsessa

Pöllö

jne.