lauantai 27. joulukuuta 2014

Uusi koti, uudet kojeet!

Muutimme pari kuukautta sitten uuteen paikkaan. Nyt, kun olemme asettuneet taloksi ja hännät huiskien taikoneet tästä oikean kissaluukun, löytyy energiaa taas muuhunkin – vaikkapa kissakuvien lataamiseen koneelle ja blogin päivittämiselle. Sitä paitsi, onhan meillä ihan asiaakin! Allekirjoittanut (mamma) nimittäin tilasi pian muuton jälkeen uusia leluja ja herkkuja, jotta kisut sopeutuisivat paremmin.


Elsa otti "selfien".

Elsan masuvaivoja helpottamaan tilattiin Royal Canin Veterinary Diet Gastro Intestinal -kuivaruokaa. Oksentelu ja ripulointi vähentyi huomattavasti, eikä se ole ainakaan toistaiseksi lisääntynyt, vaikka tämä ruoka onkin jo ehtinyt loppua ja tilalle on ostettu toisia. Näitä pitää tilata jatkossakin!!!


Kuva googlesta


Hassen riehumiskohtaukset olivat merkki siitä, että tarvitaan välineitä, joiden avulla voi purkaa energiaansa fiksummin. Se oli kytenyt mielessä jo jonkin aikaa, mutta muutto oli tarvittava potku pepulle. Lisäksi, olin nähnyt kesällä tuttavieni luona kissojen leikkiradan. Tiesin kyllä, että olisi suuri riski, ettei kumpikaan kisuista jaksaisi siitä innostua, mutta ajatus itsenäisesti leikkivästä kissasta oli mukava.


Cat It Design Senses -leikkirata. Sisällä välkkyvä pallo, joka aktivoi aistit.


No, kuten saattoi arvata, niin eipä tuo ole kovin ahkerassa käytössä ollut. Viime aikoina Hasse on kuitenkin alkanut lämpenemään radalle ja kerran sain jopa todistaa hänen hieman omalaatuisen puoleista leikkiä radan kanssa (oli pakko tallentaa se kameralle). Ilmeisesti häntä pitää hieman opastaa, miten pallo saadaan liikkeelle.


Ensin leikki meinasi olla hieman laiskanpuoleista, kunnes..

Hasse innostui niin kovasti, ettei tiennyt, miten päin olisi!

Kohta sitä jo norkoiltiin radan sisäpuolella.

Kissanminttua sisältävät hiiret meinasivat pistää erityisesti tuon teinikollin pään pyörälle, mutta sitä ei ole tallennettu kuviksi asti. Eniten riemua on kuitenkin ollut laservalohiirestä! Hassen massu on saanut kunnolla kyytiä, puuskutukseen ja hikoiluun asti (kyllä, luit oikein). Onneksi hikoilua ei ole enää ilmennyt – ehkä Hassen kunto on kasvanut. Valon perässä juokseminen on koukuttanut Hassen niin, että jo pelkkä hiiren nostaminen saa Hassen ryntäämään paikalle! Hiiren häntänä on nimittäin sellainen ketju, jonka äänen hän on oppinut jo tunnistamaan.


Be aware of the devil mouse!

Mikäli joku ihmettelee, miksi Elsaa ei pahemmin näissä kuvissa näy, johtuu ihan hänen luonteestaan. Hän ei jaksa vöyhöttää, mutta passiivisuudesta ei häntä myöskään voida syyttää. Rapsutuksia ja silityksiä Elsa rakastaa yli kaiken. Hänen tehtäviinsä kuuluu myös yövartijana ja aamupesijänä toimiminen. Läheisyys on se hänen juttunsa. Tämä parivaljakko on kyllä niin vastakohtainen! Kumpainenkin on täydellinen juuri sellaisena kuin on.




sunnuntai 3. elokuuta 2014

Hassen ensimmäinen metsästyssaalis

Kurrmau. Eihän näillä helteillä jaksa edes nukkua saati kirjoittaa. Nyt on kuitenkin jo kertynyt niin paljon asiaa, että on pakko päästä jakamaan tänne bloginkin puolelle. 

Aika moni kissa inhoaa/pelkää vettä. Kuinka moni on ollut todistamassa tilannetta, jossa, ei yksi, vaan peräti kaksi koiraa ulvoo kauhuissaan veden äärellä? Minäpä olen. Tosin ulvonnan motiivista en mene takuuseen, sillä tietääkseni vastauksen, pitäisi minun olla koira, enkä tällaisena kissamammana pysty edes kuvittelemaan moista. Palatakseni tilanteeseen kaiken lisäksi toinen koirista putosi veteen isännän yhä vain puhuessa välinpitämättömästi puhelimeen sillä aikaa, kun koiraparat itkivät taustalla. Eikä tämä katkaissut puhelua edes siinä vaiheessa, kun oli toisella kädellä nostamassa koiraa vedestä!

Kesään on mahtunut enimmäkseen lokoisia kissanpäiviä omilla kotinurkilla, mutta myös pieniä hoitojaksoja mummun ja papan luona, matkustamista autolla ja veneellä, mökkeilyä ja hieman ulkoiluakin. Parvekkeella on mukava kölliä jos pitää helteestä ja auringonpaisteesta niin kuin Elsa, vaihtoehtoisesti voi toisinaan tehdä tarkistuskierroksen parvekkeelle ja sieltä takaisin sisälle vilvoittelemaan niin kuin Hasse. Kiipeilypuun ylimmässä pesässä saa tuntea olevansa koko kissa(uni)versumin valtias ja siellä on suojassa UV-säteilyltä. Ei sillä, että UV-säteilyllä olisi vaikutusta kissajumaliin..

Viikko sitten mökillä iski kova ukonilma. Kuulosti siltä kuin taivas olisi kirjaimellisesti repeämässä niskaan. Elsa tarkasteli tilannetta ensin tutulta ja turvalliselta ikkunalautapaikalta ikkunan ja hyönteisverkon välissä. Joku lintu lauloi varoitusserenadeja muille kanssaeläjilleen ukkosen lähestyessä uhkaavasti. Sade yltyi voimakkaaksi ja pian Elsakin loikkasi ikkunalaudalta, joten saimme sulkea ikkunan. Ukkonen kuului olevan jollain puolella saarea, jolla mökkimme on. Elsa meni makuuhuoneen sängyn alle mattojen väliin pitkittäin. Ukkonen jyrisi jo aivan lähellä. Minäkin menin toviksi Elsan seuraksi sängyn alle. Hassen mieltä ei näyttänyt ukkonen huolettavan, mutta kävi hänkin sängyn alla kurkkimassa, kenties uroksena huolehtien meistä tytöistä. Pari kertaa pamahti niin, että ukkosen täytyi olla melkein mökkimme katon yläpuolella. Silloin ei voinut kuin odottaa.

Ukkosmyrskyä edeltävänä aamuna tein yllättävän löydön. Etsin lainakirjaa joka puolelta mökkiä. Olin jo illalla katsonut kerrossängyn alta, mutta tuumin, etten ehkä katsonut tarpeeksi pitkälle. Katsoin uudestaan ja huomasin siellä epämääräisen möykyn. En saanut siitä selvää, mutta tunnistin vaistomaisesti jotain inhottavaa, kun katseeni osuikin lattialla oleviin punaisiin (verta?) tahroihin. Kutsuin vanhempani katsomaan ennen kuin tutkin oliota sen lähemmin. Isäni kurkisti sängyn alle ja hän vahvisti epäilykseni siitä, että kyseessä oli jonkinlainen myyräeläin. Pään puuttuminen kertoi siitä, että joku oli innostunut leikkimään ruualla. Isäni haki sanomalehtiä ja siivotessaan myyränjätöksiä Hasse seurasi koko ajan tarkkaavaisena kerrossängyn yläpediltä. Hassen ylpeästä katseesta (ja Elsan luonneanalyyseistä) meillä ei ollut enää epäilystäkään siitä, kumpi kissoista oli osallinen tapahtuneeseen. Ensimmäistä kertaa koskaan mökissä tavattiin hiiri ja se sai kohtalokkaan lopun eksyessään niille nurkille. Hasse metsästi ensimmäisen oikean saaliinsa, luultavasti saunan avonaisen ikkunan kautta tulleen ruokavarkaan, todennäköisesti yöaikaan meidän ihmisten nukkuessa sikeästi.

Elsa on ollut reippaana hoitopaikassa ja mökillä. Hän ei enää pahemmin arkaile näyttäytyä ja liikkua vapaasti vanhempieni läheisyydessä. Ihme kyllä, nuorempi ja normaalisti riehakkaampi Hasse piiloutuu peiton alle nukkumaan hoidossa ja silloin tällöin mökilläkin ollessaan, eikä päiväsaikaan näyttäydy juurikaan. Harvemmin kissoja viedään hoitoon, mutta helposti se paikka on järjestynyt, kun vanhempani asuvat samassa kaupungissa. Pulmallisempaa olisi löytää hoitopaikka jos vanhemmat asuisivat kauempana. Kysynkin nyt teiltä lukijoilta, joiden vanhemmat tai sukulaiset eivät asu lähellä kuinka olette saaneet järjestettyä hoitopaikan kissoille, jos ja kun joudutte olemaan joskus öitä pois kotoa, vai otatteko ne kaikkialle mukaan?

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Un jour avec mes cœurs qui ronronnent





Kuka se häiritsi, kun yritin lukea kokeeseen!

Neiti ei meinannut pysyä sukissaan

Hymyhuulet huomataan!

Katsopas Hasse mallia, kuinka Elsa terottaa kyntensä oikeaan paikkaan!

Malli pitkästyi kuvattavana olemiseen.


Kukaan ei tiedä, missä asti Elsa vaeltaa..

tiistai 25. helmikuuta 2014

Leben in Katzenklappe

Huomenta! Elsa on vallannut aitiopaikan sylistäni, jotta voi tarkistaa oikeinkirjoituksen ym asiallisuuden, ja huomauttaa tarvittaessa. Minä tosin vähän epäilen, että hän huomauttaakin silloin, kun olen ollut liian pitkään rapsuttamatta. ;) Ei siihen muuta tarvitakaan kuin katse hänen säihkysilmillään ylöspäin, syvälle omiin silmiini. Olen muuten viime kuukaudet toimittanut Elsalle nuolukiven virkaa. En tiedä, mikä siinä on niin hauskaa, mutta Elsa on koko ajan työntämässä kieltänsä naamalleni. Kuten varmaan tiedätte - kissankieli tahtoo olla astetta karheampaa laatua. Ainakin saan säännöllisen kuorinnan.. Ikävä kyllä se ei puhdista, vaan ärsyttää ihoani. Siksi yritänkin aina väistellä, kun nuoleminen alkaa.


Erään illan irvistys

Kissaradio

Olen alkanut epäillä, että Hassella olisi ADHD. Yliaktiivisuus ja impulsiivisuus hallitsevat hänen käyttäytymistään vahvasti, mutta toisaalta - tarkkaamattomuudesta häntä ei voida syyttää (päinvastoin). Lisäksi on käynyt ilmi, että Hasse on pyromaani. Aina, kun poltan kynttilää, Hasse menee sen eteen istumaan ja tuijottaa liekkiä silmä kovana. Erään kerran hän sammutti yksitellen 3 kynttilää laskiessaan tassunsa vuorotellen kynttiläkuppien päälle. Suitsukkeetkaan eivät saa palaa rauhassa, vaan niitäkin Hasse tykkää metsästää. Jos unohdan hetkeksikin sen vahtimisen, löytyy suitsuke kohta tyyliin maton alta tai jostain muualta, missä sen paikka ei ole. Entä televisio? Hasse pomppaa tv:n eteen kuin pikkulapsi. Etenkin luontodokumentit ja lastenohjelmat herättävät Hassen mielenkiinnon. Vähän aikaa sitten Hasse jahtasi tv-ruudun "sisällä" olevaa hämähäkkiä. Hän turhautui silminnähden, kun ei saanut siitä otetta millään!




Mies seuraa talon tapahtumia aitiopaikalta.

Kylmänä vuodenaikana ei tule juurikaan reissattua kissojen kanssa. Vaihtelu on kuitenkin ihan tervetullutta, joten voi harrastaa esimerkiksi ruokamatkailua. Olenkin alkanut tarjoamaan kissoille luonnollisemmassa muodossaan olevaa lihaa. Aloitin ostamalla jauhelihapaketin ihmisten lihatiskistä. Innostuin, kun kuulin, ettei sitä tarvitsekaan kypsentää mitenkään, koska kissoilla on tehokkaampi ruuansulatus. Itse kun olen vege, niin tuo lihojen käristäminen ei niinkään houkuttele. Tietenkin järjenkäyttö on sallittua tässäkin asiassa, enkä uskaltaisi antaa kissoille esim. raakaa kanaa, kun tiedän, millaista myrkkyä se on ihmisille! En usko, että kissankaan elimistö sitä kestäisi. Mutta siitä jauhelihasta vielä sen verran, että Elsa söi sitä yllättävän mielellään. Hasse puolestaan ei oikein innostunut.. Tänään huuhdoin sulatetut katkaravut vedellä tarjotakseni niitä kissoille. Huomasin, että Hasse nuoleskeli niitä. Kävin tarkistamassa, niin aivan kuin sieltä olisikin hävinnyt muutama rapunen. Seuraavaksi meinasin kokeilla seitiä, sillä kuulin, että monen kissan kohdalla se on herättänyt positiivista vastakaikua. Jos teillä lukijoilla on antaa lisää vinkkejä, niin ne ovat tervetulleita!




Viime viikonloppuna ostin kissoille metkan perhoslelun. Siinä on kaksi perhosta pitkän nuoran päässä ja toisessa päässä on pieni keppi, josta ihminen voi pitää kiinni leikin aikana. Lelu sisältää kissanminttua. Kuten ehkä pystyy päättelemään, niin Hasse on noista kahdesta se leikkisämpi tapaus. Ajattelin siis jo etukäteen, ettei Elsaa kiinnostaisi pätkääkään. Viikonloppuna näyttikin siltä, mutta eilen jopa Elsa innostui leikkimään tällä uudella lelulla! Voi sitä riemun määrää, minkä se herätti minussakin, kun Elsan pehmeät kourat tavoittelivat perhosia. Elsa on hieman hitaanpuoleinen ja otinkin sen huomioon leikin aikana. En heilutellut lelua yhtä vilkkaasti kuin silloin, kun leikin Hassen kanssa. Ilmeisesti kissanminttu herättää kissoissa halun nuoleskella lelua. Lopahtaakohan kissojen kiinnostus siihen, kun kissanminttu lopulta haihtuu lelusta?






Kunpa vanhempani ottaisivat kissan, niin Hasse ja Elsa saisivat uuden leikkikaverin! Olisi hauskaa, kun kissat voisivat treffata aina kesämökillä toisiaan. Kuitenkin syttyisi hirveä jengisota.. Kaksi vastaan yksi, huh. Vaikeaa sanoa, kenen puolella kukakin olisi. Täällä kotioloissa kun Elsa ja Hasse painivat tuon tuosta keskenään.


Hassen mielestä Elsa oli pesun tarpeessa.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Elsa rakastaa muumimusiikkia



Aina – siis joka ikinen kerta – kun alan kuuntelemaan muumimusiikkia, Elsa kömpii jostain luokseni kiehnäämään! Siihen menee korkeintaan 2 min. Se on jotain ihan äärettömän suloista ja ihanaa. Elsan sielu on niin uskomattoman kaunis. Hänen rakkautensa muumimusiikkia kohtaan on saanut alkunsa siitä, kun "vanhoina hyvinä aikoina" katseltiin ja kuunneltiin paljon muumeja. Toisin sanoen silloin, kun Elsa oli vielä perheen ainoa lapsi. ;) Kuten arvata saattaa, niin muumit saavat jokaisen niin hyvälle tuulelle, että sen on Elsakin vaistonnut ja silloinhan hän on saanut ihan hurjasti rapsutuksiakin! Äsken olimme kumpainenkin pakahtua lämmöstä ja läheisyydestä, kun muumimusiikki taustalla pauhaten hellimme toinen toistamme.





Hassekin on ollut tänään hellyydenkipeä. Ennen kuin Elsa pomppasi "puikkoihin", löhösi Hasse-poju masuni päällä. Hänkin muuten jammaili musiikin tahtiin "leipomalla" mamman pullamassua, mutta se oli vähän synkempää musiikkia se. No, Hasse taitaakin olla aikamoinen rokkikundi! \m/ Onneksi hänet on kastroitu, koska muuten hän olisi epäilemättä varsinainen naistenmies. Hänhän lähtisi heti tuonne kylille ämmien perään! Saappaat vaan jalkaan ja menoks.. Kyllä tuolla epelillä on niin komia häntä, että sillä hän saisi kenet vaan pauloihinsa. Mutta ei, kun mammanpojaksi on tyytyminen.