Elsa on taas kesyyntynyt. Sen reissun jälkeen, kun Elsa oli vanhemmillani hoidossa, siitä on tullut hirmu kesy. Aivan kuin se olisi helpottunut siitä, että tutut ihmiset (minä ja K) tulivatkin takaisin. ^_^ Enää se ei ole läheskään niin säikky kuin ennen.
Eilen makoilimme sängylläni, minä K ja Elsa. Olimme ns. piirissä. Minä vasemmalla, Elsa ylimpänä keskellä, K oikealla. Silittelimme toinen toisiamme, Elsa turisi hellyydestä suorastaan ekstaasissa. Se oli jotenkin niin luonnollista. Me olemme perhe. En tarvitse omia lapsia, kun minulla on jo heidät. Olen niin onnellinen ja ylpeä pikku perheestäni.
Tulimme äskettäin asioilta ja Elsa vastaanotti meidät kitisten kuin ikävästä. Tuntuu mukavalta, ettei olemassaolomme ole sille yhdentekevää! Se kaipaa hellyyttä, jota sille jaamme, ja tietysti ruokaa, jota se saa joka päivä riittävästi, koska hankin sitä sille. Lisäksi olen antanut sille kodin, jossa se tuntee olonsa turvallisemmaksi kuin missään muualla.
