Hassen ja Elsan kuulumisia

Eilen oli sellainen alku päivälle, ettei tule mieleen mikä voisi olla kuvottavampaa.

Olen valmistautunut kaupungille lähtöön. Heittäydyn vielä ihan hetkeksi sänkyyn venytelläkseni. Tässä vaiheessa haistan sellaisen lemun, josta ei voi erehtyä. Tuumin, että sängyn alle on tehty kakat. Nousen ja huomaan jo tässä vaiheessa, että sängyllä peitossa on tuore läjä sitä itseään. Syvä inho nostaa pulssini ja tarkistan itseni, etten ole vain osunut siihen. Hiuksissa ei ole mitään, eikä vaatteissa - luojan kiitos. Äkkiä siis tuumasta toimeen ja peitto pussilakanan sisästä pois. Ja kas! Huomaan, että aluslakanassa on suuri märkä läntti. Ei tarvitse edes haistaa, kun jo arvaan, mistä on kyse. Haistan kuitenkin ja varmistun asiasta - epäilemättä kissan kusta. Siispä pikapikaa aluslakana helvettiin ja petauspatja samaten. Paniikissa laitan pyykit koneeseen pyörimään.

Pyykkien pyöriessä siivoan vähän kissojen hiekka-astiaa ja meinaan useaan otteeseen oksentaa. En tiedä, johtuuko sitten siitä, että heitin sen samaisen sänkyyn tehdyn tuoreen torttusen hiekkalaatikkoon, jotta Hasse tajuaisi sen omasta hajusta, että sinne pitää kakkia. Tai ehkä se johtuu koko tilanteesta. Lähellä on, ettei yrjö lennä stressistä ja kuvotuksesta! Ennen lähtöäni etsin vielä vahakankaan kaapin perältä, jotta voin levittää sen sängylle varmuuden vuoksi. Suihkutan sen ympäriinsä täyteen hajuvettä, jos Hasse vaikka siitä ymmärtäisi, ettei se ole paras paikka vääntää torttua. Lähden pyykkien pyörittyä, jättäen kissat kaksistaan ja peläten pahinta. Vatsassa on vihlova kipu jännityksestä.

Saavun kaupasta 300 gramman muikkupussi ja Sheban kalalajitelma mukanani. Käyn ensimmäisenä makuualkovin puolella tarkastamassa tilanteen. Jes! Sänky on pysynyt koskemattomana, eikä uutta tuotantoerää ole valmistettu poissaollessani. Todellinen helpotus. Sitten kaivelen muikut pussistaan ja jätän ne kisuille evääksi, kun käyn pikaisesti hoitamassa vielä yhden asian. Kotiin palattuani alan leikkiä Hassen kanssa Elsan (vanhoilla) leluilla. No, nyt ne ovat myös Hassen leluja! Hasse leikkii innoissaan ja huvitun, kun mietin rauhaa rakastavaa Elsaa, joka ei pahemmin ole leikeistä kiinnostunut. En myöskään voi olla tuntematta sydäntä riipaisevaa empatiaa Elsaa kohtaan, kun se katselee sängyn alta leikkejämme. Yritän saada hänet mukaan leikkituokioomme, mutta siitä hän näyttää käpertyvän vain entistä enemmän itseensä.

Iltaisella päätän hetken mielijohteesta lähteä Elsan kanssa haukkaamaan raitista ilmaa! Olen jo muutamana päivänä huomannut, kuinka Elsa mouruaa ulko-oven lähettyvillä ja onhan tuo sääkin ollut suotuisa. Aluksi Elsaa pelottaa kovasti - mihin minä häntä oikein vien (joudun kantamaan hänet pihalle), mutta pihassa hän rauhoittuu hieman ja alkaa haistella uteliaana kevään tuoksuja. No, Elsa ei ole yksin pelkonsa kanssa, sillä tunnen omankin sydämeni jyskyttävän oikein vauhdikkaasti. Elsa tyytyy katselemaan ja mietiskelemään, kuten hänelle on ominaista. Hän vaikuttaa loppuajan suhteellisen tyytyväiseltä. En hoputa häntä mihinkään. Naapureita mahtaa naurattaa, kun katselevat meitä parvekkeelta ja ikkunoista! Seistä jökötämme. Valjaatkin ovat aika tiukat Elsalle, kun sillä tuo maha on päässyt leviämään. Elsa on nyt rakenteeltaan vähän niin kuin patukka. ;) Voi, minun rakastani. Elsa on ollut ja tulee aina olemaan minun paras ystäväni.

Eilisiltaan mennessä sain opetettua Hassen käymään hiekkalaatikolla. :) Yllättävän nopeasti sekin kävi. Annoin sille illalla namusia hiekkalaatikolle totuttamisen yhteydessä, kun se oli tehnyt sinne asiansa. Ojensin käden ja se alkoi kehräämään jo siinä vaiheessa, söi innoissaan. Vielä tämän päivän puolella on ollut hieman ongelmia sen suhteen, ettei Hasse söisi Elsan ruokia! Edistysaskelia on tapahtunut kisujen välilläkin. He ovat olleet tänään jo samassa sängyssä. Makoiltiin siinä kolmestaan, Elsa vasemmalla, Hasse oikealla puolellani. Rapsuttelin Elsaa ja Hasse leikki pehmorotalla. Kumpikin oli siinä omasta vapaasta tahdostaan. Hassen nukkuessa Elsa on pariin otteeseen tullut haistelemaan sitä hieman kauempaa. Eilenkin sohvalla ja juuri äsken itseasiassa! Kerran he myös kohtasivat silmästä silmään, eivätkä vaikuttaneet läheskään niin järkyttyneiltä kuin aiemmin! Asetin 2 namua vastakkain ja karvaiset lapsoseni kävivät siinä nuuhkaisemassa ja vilkaisivat toisiaan. Ihanaa, kun Elsakin on tänään vaikuttanut taas paljon letkeämmältä omalta itseltään. Viihtynyt rapsuteltavana enemmän jne.

Mutta nyt alan leikkimään Hassen kanssa, kun se näyttää heräilevän tuossa (ja tuhnuttelee). Kissamaisen veikeää viikkoa kaikille! :3

"Pikkuveikka" kotiutettu

Miumiu, pörröiset ystäväni! Mamma toi eilen adoptoimansa kissanpennun kotiin. Hänen nimensä on nyt Hasse ja hän on 12-viikkoinen. Hän on maatiaiskissa niin kuin minäkin, mutta sukupuoleltaan uros. Kiimaisia huutoja odotellessa.. Luultavasti mamma aikoo leikkauttaa hänetkin, kunhan saavuttaa soveliaan iän. Pikkuinen on aika vilkas ja ihmisystävällinen. Mokoma sai nukkua mamman vieressä koko viime yön!! Kävin sähisemässä pari kertaa yöllä, mutta eipä tuo mitään auttanut.

 

Mamma varmaan ajattelee, että minusta ja Hassesta tulisi heti ylimmät ystävät. Pah! En minä niin helposti reviiristäni luovu. Penska kehtasi vielä käydä minun ruokakipollani (vaikka sillä on omatkin ruuat) ja varastaa paikkani mamman sylistä sohvassa. Minä en pidä tästä nyt kyllä ollenkaan.. Tuntuu kummalliselta, etten olekaan enää kahden mammani kanssa. Ärsyttää, kun mamma pitää Hassea hyvänä. Yritti vielä tässä illalla saada minut kiinni ja viedä ulos valjaissa. Juoksin karkuun, tietenkin! Minua ei olekaan ihan niin helppo ottaa kiinni, mäww.

Elsan ruokakipolla varkaissa!

Terveisin, Elsa