lauantai 23. huhtikuuta 2011

Elsan ulkoilu

Kuten voittekin jo otsikosta päätellä, niin käytettiin eilen Elsaa ulkona valjaissa. Se piristi ainakin meidän ihmisten mieliä, ja luulisi sen tehneen hyvää Elsalle, kun pääsi laajentamaan näköpiiriään. Olihan se hirmu peloissaan aluksi. Viime ulkoilusta on kuitenkin jo useita kuukausia ja onhan se joka kerta jännittävää pienelle, ujolle eläimelle. Oltiinkin aika pitkään tällä kertaa tuolla pihalla. Elsa on ollut vähän hassu sen jälkeen! Siitä lähtien, kun eilen tulimme takaisin sisälle, niin Elsa on marissut marisemistaan (mitä se ei ole tehnyt sitten steriloitinsa). Taisimme avata pandoran lippaan viemällä sen ulkoilmaan..





 

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Kissanpäivää


                                                                         Purrr vaan sullekin!
Mitäs me neitokaiset. Ootellaan pääsiäistä. Tuo pääsee syömään rairuohot, kun tuskin sille suklaa menee pääsiäisherkkuna. Laitoin eilen itämään, niin pitäisi joutua pitkäperjantaiksi.
Kroooooh!















Ja mitäs muuta. Elsa päivystää ikkunassa niin kuin ennenkin. Se on ollut parina päivänä vähän äänekkäämpi, kun varmaan kevät pistää kissankin mielen sekaisin, jos se niin tekee ihmisellekin. Pitäisi käyttää sitä ulkona. Ihan hyvin voisi jo käyttää. Tulee pian muuten hulluksi, kun avonaisesta ikkunasta saa vain impata luonnon hajuja, eikä kokea sitä oikeasti, Elsa-parka! Otetaan nyt vaikka sellainen tavoite, että seuraavan kerran kirjoitan tänne, kun olen jo käyttänyt Elsaa ulkona. Ennen en saa kirjoittaa.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

*Kehräystä*

Murmauskis. Äidinrakkauteni Elsaa kohtaan kasvaa kasvamistaan. Yksikin yö poissa lapsoseni luota, niin voi sitä jälleennäkemisen riemua! Olin toissayön sydämeni valitun luona ja Elsa joutui jäämään kotiin. Onneksi kissat kuitenkin pärjäävät, kun niitä ei tarvitse käyttää ulkona tarpeillaan, ja ovat muutenkin niin itsenäisiä. Kuitenkin Elsa tuli jopa vastaan ja naukui eilen, kun saavuimme kotiin sen luokse. Harvemmin sillä niin ikävä kuitenkaan on ollut. Mutta hyvä tietää, etten minäkään ole ihan pelkkä ruuanlaittaja tai kakkaroiden siivoaja! :---D




Eilen il.. siis yöllä, Elsa tuli viekkuuni kerjäämään rapsutuksia ja niitä se saikin. Rapsutin sitä hännän tyvestä (selkäpuolelta), mitä se rakastaa yli kaiken! Silloin se nostaa pyllyään niin korkealle, ettei kuperkeikka ole kaukana. Ja kylläpä se taas kieppui kuin ekstaasissa, kun rapsuttelin sen pehmeää turkkia massun kohdalta. Kerroin sille, kuinka olen kaivannut sitä: Sen kippurahäntää, pehmeitä pörrösukkia, kosteaa nöpönenää, pystyssä höröttäviä korvia, pikkuista leukaa, vastustamattomia safiirisimmuja, veikeää hymysuuta jne.



















Elsa tekee minut onnelliseksi.