Totuus kissoista

Kissojen uneksiessa niillä on ihmisten valta. Ihmiset ovat niiden unissa vain lemmikkejä. Siksi kissat nukkuvat niin paljon.

Ongelmia paratiisissa

Elsalla on matoja. Yäääks. Se oksensi toissapäivänä ja oksennusta putsatessani havaitsin siinä kuminauhan tai kuivan nuudelin näköisen otuksen. Jo alussa näytti kuin se olisi liikkunut. Otin sen paperiin ja odotin. Ensin se oli paikoillaan, mutta pian alkoi kiemurtelemaan. >:{

Heitin madon pönttöön ja vedin monta kertaa, ettei se vain uisi takaisin. Siitä nopeasti nettiin ja googlettamaan, minkälaisesta madosta on nyt kysymys. Tulin tulokseen, että se voisi olla suolinkainen. Luin siitä paljon ja soitin vielä päivystävälle eläinklinikallekin. Sielläkin oltiin samaa mieltä, kun kuvailin madon ulkonäköä.

Saman päivän iltana murskasin Drontal vetin jauheeksi ja sekoitin Elsan ruokaan. Odotin seuraavaan iltapäivään asti, eikä se ollut syönyt ruokaansa kokonaan. Niinpä ostin sille oikein Shebaa, johon sekoitin toisen tabletin (onneksi lääkepakkauksessa oli niitä 3 kpl). Sitäkään se ei syönyt kokonaan päivässä, mutta paljon enemmän ruokaa oli mennyt, kun viimeksi katsoin. Tänään sekoitin siihen vielä puoli purkkia uutta Shebaa ja Elsa meni heti maistelemaan.

Nyt Elsa on yksin kotona, koska minä olen Hankasalmella kumppanini luona. Ainakin jätin sille tarpeeksi ruokaa ja vettä. Eikä Elsa siellä täysin yksin ole: Onhan sillä suolinkaiset ja kukat seuranaan!

Laitan vielä pari linkkiä suolinkaisista ym ihanuuksista, jos joku on utelias.
http://www.lemmikinterveys.fi/kissat/Pages/sisaloiset.aspx
http://www.kissaliitto.fi/tarttuvat.php

Ajattelin nyt kirjoittaa siitä, mitä kaikkea kissani antaa minulle.

Aamut eivät ole enää niin toivottomia, koska en ole koskaan yksin, kun herään. Olivat asiat sitten kuinka huonosti tahansa, niin Elsan silmien tuike saa minut jaksamaan.

Sateella tai ukkosella on mukavaa olla sisällä turvassa ja lämpimässä Elsan kanssa. Ropina vasten ikkunaa on kuin musiikkia varmasti Elsankin korville!

Tv:n katselusta on tullut minun ja kissani yhteistä lempipuuhaa. Tai, eihän Elsa sitä varsinaisesti katsele. Kun töllöstä tulee Amyn lailla, Elsa asettautuu sen ääreen matolle ja patsastelee siinä ylväästi, koska kuvittelee tietenkin, että katselen häntä, enkä mitään ihmeen televisiota.

Kun ajattelen olevani yksin ja satunkin vahingossa katsahtamaan muualle, näen Elsan tuijottavan minua lempeästi jostain (yleensä kiipeilypuunsa ylimmältä tasolta).

Tuntuu hyvältä ruokkia jotakuta toistakin kuin omaa möhöäni.

Kissani neuroottinen hiekkalaatikon kaivelu lohduttaa minua - enpähän olekaan ainoa sekopää tässä talossa.

Elsan läheisyys, pikku kehon lämpö, on jotain... Niin... Ei sitä pysty sanoin kuvailemaan!

Kun näen Elsan nauttivan antamastani huomiosta, luonnollisesti minäkin saan siitä suurta nautintoa. Ja kehräys on tietenkin maailman suloisin ääni.

Yöllä, kun olen sammuttanut valot ja kömpinyt peiton alle, Elsa loikkaa sänkyyn ja hiippailee lähelleni. Enää ei tarvitse pelätä kummituksia.

Huomenta kissannurkasta.

Viime kerrasta onkin jo aikamoinen tovi. Minäkin olen päässyt taas opiskelemaan, minkä vuoksi jaksamiseni on ollut sitä luokkaa, että olen saanut hoidettua vain pakolliset toimet ja lopun ajan olenkin keskittynyt lähinnä vain olemiseen.

Elsan kanssa on mennyt oikein mukavasti. Se on jatkanut sängyllehyppimislinjaansa, eli paljon ollaan menty eteenpäin kevään piileskelyajoista. Olen ilmeisesti ansainnut sen luottamuksen. : ) En tosiaan tiedä, oliko sen arkailu ainoastaan siitä johtuvaa, että sen entinen omistaja "hylkäsi", vai oliko sen kotiolot niin kauheat.

Oli miten oli, niin Elsa on tullut joka yö viereeni. Se tuntuu oikein odottavan sitä hetkeä joskus, kun satun kukkumaan myöhään. Ei mene kuin hetki siitä, kun olen kömpinyt peiton alle, niin Elsa pomppaa viereeni. Eikä se ole onneksi häirinnyt untani. Paitsi kerran. Se sai ihme hepulin ja ryntäili ympäri sänkyä aamuyöllä! Olikohan sillä vaikutusta siihen, että nukuin pommiin kyseisenä aamuna. En mennyt sitten ollenkaan kouluun sinä päivänä.

Oih. Elsa näkyy vetävän hirsiä kiipeilypuunsa ylimmällä tasolla. Se värähtelee niin kuin kissat tapaavat unissaan tehdä. Hihih! Osaa olla suloinen otus. Näkisittepä sen nyt.

Syksy!

Iltaa vain kaikille. Pitkästä aikaa sain suostuteltua itseni kirjoittamaan. Heräsin tänään todella aikaisin, jo klo seitsemän aikoihin, mutta se oli sen arvoista. Elsa oli nimittäin vieressäni. Voiko olla suloisempaa herätystä kuin sen tähtisilmien tuike ihan 5 cm:n etäisyydessä minusta? Aloin sitten paijailemaan sitä ja jossain vaiheessa se kiehnäsi niin innoissaan, että putosi sängyltä. No, meni jonkin aikaa, kun se hyppäsi viereeni uudestaan! Jossain vaiheessa sitten nukahdinkin.. Aivan kuin Elsa olisi nukuttanut minua, valvoen itse vieressäni, koska aamupäivällä Elsa nukkui sohvalla.

Elsalla tuntuu olevan kovin kausittaista se, kuinka paljon hellyyttä ja läheisyyttä se kaipaa. Välillä tuollainen käytös ei tule kuuloonkaan siltä. Ihmettelen, että mistä se oikein johtuu. Voiko ilmojen viilentymisellä olla jotain tekemistä asian kanssa? Tai, ehkä kissa vain on niin mystinen ja omalaatuinen otus. Siinähän ei taas ole mitään uutta! Ainakin osaan arvostaa niitä hetkiä joka kerta yhtä paljon, kun Elsa on valmis hakemaan läheisyyttä.

Miaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaauuuuuuuuuh!

Täällä voidaan mainiosti. Elsa sai tänään Feliway -suihketta. Äiti, siis Elsan mummu (hih), sponssasi meitä. Se sisältää kissan synteettisiä naamaferomoneja ja sitä käytetään mm. stressin tai arkuuden aiheuttaman virtsalla merkkailun vähentämiseen. Feromonimerkinnät saavat kissan tuntemaan olonsa rauhalliseksi ja turvalliseksi. Elsa on merkkaillut ihan siitä saakka, kun otimme sen perheeseemme.

Toivottavasti suihke auttaisi. Ei ole kauhean kivaa, kun kämppä haisee kissan kuselle. Jos sekään ei auta, niin täytyy vain olla kärsivällinen ja yrittää siivota niin usein ja niin perusteellisesti kuin tarve vaatii.

Mikähän ihme Elsaa vaivaa, kun se valvottaa pitkin yötä? Okei, minä en useinkaan herää Elsan ääntelyyn, kun olen niin taju kankaalla, mutta kumppanini kyllä. Ruokaa sillä on, vettä on, kiipeilypuu on, hellyyttäkin sille osoitetaan, hiekkakoppi siivotaan kerran päivässä... Keväällä se meni nukkumaan suurin piirtein samaan aikaan kuin ihmisetkin, mutta kesällä sen rytmi on muuttunut päinvastaiseksi. Jospa.. Se onkin muuttunut leikkauksen jälkeen! No, mutta kai se ihan normaalia on, että kissan saalistusvaistot heräävät iltaisella ja täten se marisee koko yön. Jos jollain on vinkkejä, niin otetaan vastaan.