Perheenlisäyssuunnitelmia

Hei silkkisukat ja samettikorvat! Pahoittelemme, kun täällä on ollut niin hiljaista viime aikoina. Elsalla on mennyt ihan hyvin, paitsi se on vaikuttanut vähän turhautuneelta. Päivät kuluvat nukkuessa ja huomiota kinutessa. Elsa saa kyllä huomiota, mutta se kaipaa sitä niin paljon, etten ehdi edes syömään ilman, että se tulisi pyörimään ruokani lähelle karvoineen. :D Välillä se maukuu niin lujaa, että kuulostaa kuin se karjuisi. Ehkä siitä on tulossa pikku jellona. ;)

Olen stressannut siitä, ettei Elsalla ole ehkä riittävästi virikkeitä, vaikka sillä onkin mahtava kiipeilyteline ja leluja pitkin lattioita. Kissoilla ei kokemukseni mukaan riitä kiinnostus leluja kohtaan alkuinnostusta pidemmälle. Kissanminttu häviää aikanaan lelusta kuin lelusta, eikä kissan arvolle sovi sellainen, että patistetaan liikaa. Voihan sitä tietysti yrittää, mutta aina ei meillä ihmisilläkään ole kärsivällisyyttä.

Olenkin etsinyt kuumeisesti netin palstoilta Elsalle uutta ystävää - tähän asti tuloksetta. Äskettäin minulle tuli jotenkin kumma tunne, että NYT on katsottava taas ilmoituksia. Niinpä katsoin ja.. LÖYSIN kuin löysinkin melko tuoreen ilmoituksen kissapentueesta! En olisi osannut odottaakaan mitään niin suloista ilmestyvän ruudulle. En paljon tuhlannut aikaa, kun jo soitin ilmoituksen jättäneelle. Ihan kuka tahansa noista pikkuisista olisi erittäin varteenotettava vaihtoehto, mutta päädyin valkkaamaan sieltä soman urospennun. Nyt se on varattu ja ensi kuussa sitä voisi mennä katsomaan/hakemaan. Heräsipä siinä Elsankin mielenkiinto puhelun aikana. Se tuli puskemaan minua niin innoissaan, että vaikutti siltä kuin se tietäisi, millainen puhelu oli kyseessä!! Ajattelin, että kehräys kuului varmaan puhelimeen, niin mainitsin siitä puhelun vastaanottajallekin.

Nyt en malttaisi millään odottaa, että pääsen katsomaan mahdollista uutta perheenjäsentämme, eikä varmaan Elsakaan. Toivon niin, että tämä onnistuu!!!

Miuuulla kevättä rinnassa onpi, miu miu!

Elsa on ollut ihan vauhkona tänään. Mammalla on ollut kunnon laiskapäivä. Kun viimein kolmen aikaan nousin sängystä ja aloin pukemaan, alkoi myös Elsan konsertti. Hirveä järkytys, kun keskityin johonkin muuhun kuin hänen hellimiseensä! ;) Istuin sängylle laittamaan sukkia ja tuo pikkuinen tuli puskemaan kevättä minunkin rintaani.

Maailma on niin paljon hienompi paikka, kun Elsa on sulostuttamassa päiviäni. Minulla on aina joku, jolle jutella - vaikka vähän höperöjäkin toisinaan. Ja toisinaan Elsa myös vastaa minulle! Sitäkin useammin kuuntelee. Välillä taas sulkee korvansa ja silmänsä mamman hupsutteluilta. Onhan se täysin ymmärrettävää :D Joka tapauksessa, koti on koti, koska siellä on Elsa. Ennen hänen tuloaan en ikinä tuntenut olevani kotona missään. Nyt tunnen. ♥

Elsalle pikkusisko?

Olen jo jonkin aikaa haaveillut perheenlisäyksestä, eli kissanpennusta. Haluaisin, että Elsakin saisi jonkun, jolle toimia ikäänkuin esimerkkinä. Luulen, että se voisi tuoda ihan positiivista sisältöä sen elämään - puhumattakaan siitä, miten hauskaa minusta olisi seurata heitä yhdessä. Ongelma on vain se, etten tiedä, miten Elsa reagoisi pikkusisareen. Tulisiko siitä jälleen se arka, piilosta toiseen hiippaileva kissa, joka se oli alussa?

Kokeilin tässä uudenlaista tuotetta Elsan wc-koppiin, helmiä. Se on hajuton luonnontuote, joka imee hyvin virtsan itseensä ja neutralisoi hajua tehokkaasti. Yksi helmipussi tyhjennetään koppiin/laatikkoon ja se kestää n. 1 kk, riippuen tietenkin siitä, kuinka ahkerassa käytössä se on. ;) Kakkarat kerätään päivittäin ja helmet vaihdetaan, kun alkaa näyttää siltä. Huomasin, että helmet alkavat olla jo aika kellertäviä, että pitää varmaan ostaa lisää huomenna, eli kolmisen viikkoa ollut jo samat helmet kopissa. Tuotetta pitäisi löytyä hyvin varustetuista eläinkaupoista. Suosittelen lämpimästi! Elsakin varmaan suosittelee, vaikka alussa se raaputtikin helmiä vihaisen kuuloisesti. Onhan se outoa, kun hiekka vaihtuu helmiin!

Heiluttelin jotain rättiä Elsan yläpuolella, että sain sen silmät auki kunnolla.

 Mistäköhän löytyisi kissanpentuja läheltä Jyväskylää? Jos jollain on vinkkejä, niin ne ovat tervetulleita.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä

Yhtenä päivänä aloin muistelemaan, millaisilla nimillä olen Elsaa ehtinyt nimittää.

Boksi

Elsukka

Elsa-mummu

Elssa

Seppo

Aromipesä

Tohveli

Helmiherttuatar

Nipsu

Mamman pikkukulta

Aarteeni

Jokke

Pähkinäpää

Kakkapylly

Tuhnuttelija

Tonttu

Joulupukki

Pikkupossu

Sohvaperuna

Tytöntyllerö

Prinsessa

Pöllö

jne.

Jouluyllätyksiä

Eilen olikin aika jännittävä päivä! Aamupäivällä hellin ja pusuttelin Elsaa niin paljon kuin ehdin. Kuuntelimme joulumusiikkia, katsoimme Joulupukin kuumaa linjaa ja Joulurauhan julistusta. Elsa törötti kuusen alla marssimusiikin pauhatessa. Kyyti tuli joskus klo 12 jälkeen ja lähdin kylään jouluaaton viettohon. Elsa jäi kotiin kyläreissun ajaksi. Illalla kotiin palattuani minua kohtasi aikamoinen näky! Joku vintiö oli kaatanut kuusen. En viitsinyt olla vihainen pikkuiselle, koska ihan ymmärrettäväähän se oli, kun sillä oli varmaan käynyt aika pitkäksi poissaollessani.

Mitä pikimmiten laitoin Elsalle ruuan. Sen jälkeen pääsimme avaamaan loputkin lahjat. Elsan paketeista paljastui leluja ja ruokaa. Hyvin käytännöllisiä lahjoja siis! Elsa kävikin heti yhden lelun kimppuun. Siinä on pyörät alla ja sen saa liikkumaan eteenpäin "itsestään", vetämällä sitä ensin tasaisella alustalla taaksepäin.

Tänään vietän koko päivän kotosalla keskenään Elsan kanssa. Rentoudutaan ihan kunnolla, syöpötellään ja katsotaan tv:tä. Tälläkin hetkellä Elsa makoilee kiipeilytelineensä ylätasolla. Aika samoilla linjoilla itsekin eli ei mitään sen tähdellisempää. Massut niin täynnä, että voisi vaipua horrokseen.

Leppoisaa Joulun aikaa, kisut ja kissojen ystävät! =^-.-^=

Jouluaskartelua

Kuusi yötä jouluun on, laskin Elsan kanssa..

Tänään alkoi joulusiivous täällä kissalassa! Elsa-parka riensi oitis komeroon imuria piiloon. Täytyy myöntää, että taidan itsekin vähän pelätä kyseistä rohjaketta.. Sen verran mielelläni kuitenkin välttelen koskemasta siihen. ;) Siivouksen ja pienen lukuhetken jälkeen olinkin niin uupunut, että kävin päiväunille Elsan kanssa.

Alkuillasta päätin ryhtyä askartelemaan joulukortteja. Hihkaisin Elsalle: "Sitten ruvetaan vähän askartelee paskartelee!" Elsa siihen: "Miu!" Sellaisella äänellä tuli tuo vastaus Elsalta, että kuulosti siltä, että se oli vähintäänkin yhtä innoissaan kuin minä. Heti, kun olin levittänyt askartelutarvikkeet eteeni ja asettunut niiden ääreen, loikkasi Elsakin sohvan käsinojalle kiehnäämään. Laitoin vielä Jalin suklaatehtaan pyörimään taustalle.

Otin eilen illalla videopätkän Elsasta ja omista höpöttelyistäni. Lisään sen tähän yhteyteen. Mitenkäs teillä muuten kissat reagoivat jouluhössötykseen? Elsa herätti minut aamuyöllä siihen, kun se riuhtoi jouluvalot ikkunasta. Toivottavasti en joudu todistamaan tällaista enää toiste! :D

Hyviä pyhiä

Täällä sitä maleksitaan. Itsenäisyyspäivä ei merkitse meille kummallekaan mitään kummempaa kuin sitä, että saadaan luvan kanssa laiskotella sisällä lämpimässä. Tosin, Elsahan sitä tekee kylläkin joka päivä - luvan kanssa tai ilman! :D Eilen paketoin jo ensimmäisen joululahjan ja Elsa tuijotti tarkkaavaisena vierestä. Tuli ihan lapsuusmuistot mieleen, kun edesmennyt Jimi teki sitä myöskin (R.I.P.) ♥ Se on niin jännittävää, kun rapistellaan papereita ja mittaillaan naruja!

Ostin eilen Elsalle sellaisen "Sensitive" -annospussin, sillä sen vatsa on ollut hieman löysänä viime aikoina. Ehkä sekin jännittää joulun tuloa? Toivottavasti se nyt rauhoittuisi. Yksi päivä se ei malttanut odottaa wc-vuoroa, vaan teki tortun lattialle, suoraan keittiönurkkauksen puolelle. Samana päivänä se puklasikin kerran. Mutta sen jälkeen se on voinut paremmin. Aika usein vaan tuntuu ravaavan kopilla. Tai sitten se vain tuntuu siltä, kun olen ollut niin paljon kotosalla - entistä enemmän.

Yöllä tai tänä aamuna - en muista - nojasin kevyesti Elsan pehmeää turkkia vasten tyynyllä ja hetken kuluttua alkoi Elsa kuorsata kuin mies! Noustuani räpsin Elsasta muutaman kuvan. Sillä on kyllä tosi herkät silmät, koska vain muutamasta salamakuvasta sen silmät muuttuivat oudon keltaisiksi (ne ovat kyllä luonnostaankin hieman kellertävät) ja pupillit kapeiksi! Eikä se antanut ottaa enää ilman salamaakaan, koska eihän se voinut tietää, otanko ilman salamaa vai sen kanssa. Sain kuitenkin otettua vielä pari kuvaa ilman salamaa ja pussasin sitä kiitokseksi otsalle ja poskille. >''<

Täytyy ruveta pikkuhiljaa suunnittelemaan myös Elsan joululahjaa! Tuskin mitään hirveän isoa tai kallista, koska Elsa sai sen jättikiipeilypuunsa ihan vähän aikaa sitten. Jotain kivaa kuitenkin! Täytyy muuten kehua Elsan käytöstä, että ainakaan vielä se ei ole leikkinyt ikkunan jouluvaloilla. Se olisi helppoa nyt, kun tuosta telineestä se ylttäisi erinomaisesti. Hih, vilkaisin Elsaa ja se meinasi haukotella. Näytti aika pöljältä, kun kieli ilmestyi näkyviin, mutta keskeytti sitten kuitenkin haukotuksensa. :D Arka pikku nipsu!