Elsa, kohtalon lapsi, koskaan en sua unhoittaa vois!

Elsa on taas kesyyntynyt. Sen reissun jälkeen, kun Elsa oli vanhemmillani hoidossa, siitä on tullut hirmu kesy. Aivan kuin se olisi helpottunut siitä, että tutut ihmiset (minä ja K) tulivatkin takaisin. ^_^ Enää se ei ole läheskään niin säikky kuin ennen.

Eilen makoilimme sängylläni, minä K ja Elsa. Olimme ns. piirissä. Minä vasemmalla, Elsa ylimpänä keskellä, K oikealla. Silittelimme toinen toisiamme, Elsa turisi hellyydestä suorastaan ekstaasissa. Se oli jotenkin niin luonnollista. Me olemme perhe. En tarvitse omia lapsia, kun minulla on jo heidät. Olen niin onnellinen ja ylpeä pikku perheestäni.

Tulimme äskettäin asioilta ja Elsa vastaanotti meidät kitisten kuin ikävästä. Tuntuu mukavalta, ettei olemassaolomme ole sille yhdentekevää! Se kaipaa hellyyttä, jota sille jaamme, ja tietysti ruokaa, jota se saa joka päivä riittävästi, koska hankin sitä sille. Lisäksi olen antanut sille kodin, jossa se tuntee olonsa turvallisemmaksi kuin missään muualla.

Elsa hoidossa

Elsa oli lauantaista tiistaihin hoidossa vanhempieni luona. Olin reissussa kumppanini kanssa.

Mamman pikku ressukka ei ollut kuulemma antanut koskea itseensä. Muiden poissaollessa se oli nukkunut nojatuolissa ja jonkun saavuttua kotiin se kipitti matalasti makuuhuoneen sängyn alle. Voi sitä pikkuista!♥


Kun saavuin reissusta, niin Elsakin pääsi omaan kotiinsa. Täällä se onkin ollut ihan oma, herttainen itsensä. Tänä aamuna Elsa nautti hellyydenosoituksiani vuoteessa. Se oli selvästi kaivannut niitä. Ja jos nyt uskallan olla hieman egosentrinen, niin - ehkä myös minua. ;)

Pikkuneiti söpöilee

Elsa pääsi taas ulos.

Käytin kumppanini kanssa Elsaa tänään ulkona, koska se teki yhden tosi hassun ja sekopäisen jutun. Se ahtautui kokonaan siihen rasiaan, johon idätin rairuohon siemenet. Nyt heinät on siis aika lytyssä! Arvelin, että Elsan luonnonkaipuu on niin suuri, että sen takia hän halusi asettua heinille.

Elsa, the Cupcat.

Aloitimme ulkoilun pihani "hiekkalaatikolta", koska halusin keinua vähän aikaa. Sieltä kannoimme Elsan vähän vihreämmälle ja heti alkoi kiinnostaa - vaikkakin arkuutta oli alussa. 

Alkujännityksen jälkeen alkoi mennä hyvin. Elsa maisteli vähän heiniä ja haisteli kaikkea innoissaan. Kunnes - aivan yhtäkkiä, Elsa pomppasi kauhealla voimalla ylöspäin. Päättelimme, että se saattoi johtua säikähdyksestä, jonka ohi ajava paku sai aikaan, tai nokkosenpistosta, mikäli se osui Elsan anturaan tai nenään. Onneksi pidin hihnasta lujasti kiinni, ettei Elsa päässyt karkaamaan.

 Otimme mukaan myös Elsan harjan, jotta voimme helpottaa sen karvanlähtöä hieman. Siitäkös Elsa nautti..! Varsinkin, kun harjasi sen päälakea ja hännän tyveä. Peppu nousi taas korkealle.

 Kun etenimme kohti läheistä tiheikköaluetta (jossa puita, pari pensasta ja muita kasveja), alkoi harakka raakkua meille suoraan edessä olevan puun oksalta. Elsa tarvitsikin rohkaisusilityksiä, jotta uskaltaisi lähestyä sitä. Elsa taisi hoksata, että me vahdimme hänen selustaansa, koska hitaasti se eteni tiheikköön. Silloin harakka lensi hieman kauemmas, toisen puun oksalle raakkumaan. Elsakin maukui sille urheasti.

 Elsa olisi taas kovasti halunnut mennä aidan ali joidenkin pihaan. Kerran oli lähellä, ettei saanut harhautettua meitä! Niinhän se on, että aina kielletty kiehtoo eniten. Ei kuitenkaan viitsitty rikkoa kotirauhaa samoilemalla toisten pihoilla. Oih, olisipa mukavaa jos olisi ikioma iso piha, jossa olisi paljon kukkia sekä muita kasveja, kuten isoja reheviä puita ja pensaita... Oma kaunis puutarha, jossa Elsakin saisi kulkea ihan vapaasti.

Lopuksi, annetaan kuvien puhua.

Ps. Kaikki muut kuvat on ottanut kumppanini, paitsi kuvan hänestä itsestään ja Elsasta otin tietysti minä.

Elsan ulkoilu

Kuten voittekin jo otsikosta päätellä, niin käytettiin eilen Elsaa ulkona valjaissa. Se piristi ainakin meidän ihmisten mieliä, ja luulisi sen tehneen hyvää Elsalle, kun pääsi laajentamaan näköpiiriään. Olihan se hirmu peloissaan aluksi. Viime ulkoilusta on kuitenkin jo useita kuukausia ja onhan se joka kerta jännittävää pienelle, ujolle eläimelle. Oltiinkin aika pitkään tällä kertaa tuolla pihalla. Elsa on ollut vähän hassu sen jälkeen! Siitä lähtien, kun eilen tulimme takaisin sisälle, niin Elsa on marissut marisemistaan (mitä se ei ole tehnyt sitten steriloitinsa). Taisimme avata pandoran lippaan viemällä sen ulkoilmaan..

 

Kissanpäivää

                                                                         Purrr vaan sullekin!

Mitäs me neitokaiset. Ootellaan pääsiäistä. Tuo pääsee syömään rairuohot, kun tuskin sille suklaa menee pääsiäisherkkuna. Laitoin eilen itämään, niin pitäisi joutua pitkäperjantaiksi.

Kroooooh!

Ja mitäs muuta. Elsa päivystää ikkunassa niin kuin ennenkin. Se on ollut parina päivänä vähän äänekkäämpi, kun varmaan kevät pistää kissankin mielen sekaisin, jos se niin tekee ihmisellekin. Pitäisi käyttää sitä ulkona. Ihan hyvin voisi jo käyttää. Tulee pian muuten hulluksi, kun avonaisesta ikkunasta saa vain impata luonnon hajuja, eikä kokea sitä oikeasti, Elsa-parka! Otetaan nyt vaikka sellainen tavoite, että seuraavan kerran kirjoitan tänne, kun olen jo käyttänyt Elsaa ulkona. Ennen en saa kirjoittaa.

*Kehräystä*

Murmauskis. Äidinrakkauteni Elsaa kohtaan kasvaa kasvamistaan. Yksikin yö poissa lapsoseni luota, niin voi sitä jälleennäkemisen riemua! Olin toissayön sydämeni valitun luona ja Elsa joutui jäämään kotiin. Onneksi kissat kuitenkin pärjäävät, kun niitä ei tarvitse käyttää ulkona tarpeillaan, ja ovat muutenkin niin itsenäisiä. Kuitenkin Elsa tuli jopa vastaan ja naukui eilen, kun saavuimme kotiin sen luokse. Harvemmin sillä niin ikävä kuitenkaan on ollut. Mutta hyvä tietää, etten minäkään ole ihan pelkkä ruuanlaittaja tai kakkaroiden siivoaja! :---D




Eilen il.. siis yöllä, Elsa tuli viekkuuni kerjäämään rapsutuksia ja niitä se saikin. Rapsutin sitä hännän tyvestä (selkäpuolelta), mitä se rakastaa yli kaiken! Silloin se nostaa pyllyään niin korkealle, ettei kuperkeikka ole kaukana. Ja kylläpä se taas kieppui kuin ekstaasissa, kun rapsuttelin sen pehmeää turkkia massun kohdalta. Kerroin sille, kuinka olen kaivannut sitä: Sen kippurahäntää, pehmeitä pörrösukkia, kosteaa nöpönenää, pystyssä höröttäviä korvia, pikkuista leukaa, vastustamattomia safiirisimmuja, veikeää hymysuuta jne.

Elsa tekee minut onnelliseksi.