*Kehräystä*

Murmauskis. Äidinrakkauteni Elsaa kohtaan kasvaa kasvamistaan. Yksikin yö poissa lapsoseni luota, niin voi sitä jälleennäkemisen riemua! Olin toissayön sydämeni valitun luona ja Elsa joutui jäämään kotiin. Onneksi kissat kuitenkin pärjäävät, kun niitä ei tarvitse käyttää ulkona tarpeillaan, ja ovat muutenkin niin itsenäisiä. Kuitenkin Elsa tuli jopa vastaan ja naukui eilen, kun saavuimme kotiin sen luokse. Harvemmin sillä niin ikävä kuitenkaan on ollut. Mutta hyvä tietää, etten minäkään ole ihan pelkkä ruuanlaittaja tai kakkaroiden siivoaja! :---D




Eilen il.. siis yöllä, Elsa tuli viekkuuni kerjäämään rapsutuksia ja niitä se saikin. Rapsutin sitä hännän tyvestä (selkäpuolelta), mitä se rakastaa yli kaiken! Silloin se nostaa pyllyään niin korkealle, ettei kuperkeikka ole kaukana. Ja kylläpä se taas kieppui kuin ekstaasissa, kun rapsuttelin sen pehmeää turkkia massun kohdalta. Kerroin sille, kuinka olen kaivannut sitä: Sen kippurahäntää, pehmeitä pörrösukkia, kosteaa nöpönenää, pystyssä höröttäviä korvia, pikkuista leukaa, vastustamattomia safiirisimmuja, veikeää hymysuuta jne.

Elsa tekee minut onnelliseksi.