tiistai 25. helmikuuta 2014

Leben in Katzenklappe

Huomenta! Elsa on vallannut aitiopaikan sylistäni, jotta voi tarkistaa oikeinkirjoituksen ym asiallisuuden, ja huomauttaa tarvittaessa. Minä tosin vähän epäilen, että hän huomauttaakin silloin, kun olen ollut liian pitkään rapsuttamatta. ;) Ei siihen muuta tarvitakaan kuin katse hänen säihkysilmillään ylöspäin, syvälle omiin silmiini. Olen muuten viime kuukaudet toimittanut Elsalle nuolukiven virkaa. En tiedä, mikä siinä on niin hauskaa, mutta Elsa on koko ajan työntämässä kieltänsä naamalleni. Kuten varmaan tiedätte - kissankieli tahtoo olla astetta karheampaa laatua. Ainakin saan säännöllisen kuorinnan.. Ikävä kyllä se ei puhdista, vaan ärsyttää ihoani. Siksi yritänkin aina väistellä, kun nuoleminen alkaa.


Erään illan irvistys

Kissaradio

Olen alkanut epäillä, että Hassella olisi ADHD. Yliaktiivisuus ja impulsiivisuus hallitsevat hänen käyttäytymistään vahvasti, mutta toisaalta - tarkkaamattomuudesta häntä ei voida syyttää (päinvastoin). Lisäksi on käynyt ilmi, että Hasse on pyromaani. Aina, kun poltan kynttilää, Hasse menee sen eteen istumaan ja tuijottaa liekkiä silmä kovana. Erään kerran hän sammutti yksitellen 3 kynttilää laskiessaan tassunsa vuorotellen kynttiläkuppien päälle. Suitsukkeetkaan eivät saa palaa rauhassa, vaan niitäkin Hasse tykkää metsästää. Jos unohdan hetkeksikin sen vahtimisen, löytyy suitsuke kohta tyyliin maton alta tai jostain muualta, missä sen paikka ei ole. Entä televisio? Hasse pomppaa tv:n eteen kuin pikkulapsi. Etenkin luontodokumentit ja lastenohjelmat herättävät Hassen mielenkiinnon. Vähän aikaa sitten Hasse jahtasi tv-ruudun "sisällä" olevaa hämähäkkiä. Hän turhautui silminnähden, kun ei saanut siitä otetta millään!




Mies seuraa talon tapahtumia aitiopaikalta.

Kylmänä vuodenaikana ei tule juurikaan reissattua kissojen kanssa. Vaihtelu on kuitenkin ihan tervetullutta, joten voi harrastaa esimerkiksi ruokamatkailua. Olenkin alkanut tarjoamaan kissoille luonnollisemmassa muodossaan olevaa lihaa. Aloitin ostamalla jauhelihapaketin ihmisten lihatiskistä. Innostuin, kun kuulin, ettei sitä tarvitsekaan kypsentää mitenkään, koska kissoilla on tehokkaampi ruuansulatus. Itse kun olen vege, niin tuo lihojen käristäminen ei niinkään houkuttele. Tietenkin järjenkäyttö on sallittua tässäkin asiassa, enkä uskaltaisi antaa kissoille esim. raakaa kanaa, kun tiedän, millaista myrkkyä se on ihmisille! En usko, että kissankaan elimistö sitä kestäisi. Mutta siitä jauhelihasta vielä sen verran, että Elsa söi sitä yllättävän mielellään. Hasse puolestaan ei oikein innostunut.. Tänään huuhdoin sulatetut katkaravut vedellä tarjotakseni niitä kissoille. Huomasin, että Hasse nuoleskeli niitä. Kävin tarkistamassa, niin aivan kuin sieltä olisikin hävinnyt muutama rapunen. Seuraavaksi meinasin kokeilla seitiä, sillä kuulin, että monen kissan kohdalla se on herättänyt positiivista vastakaikua. Jos teillä lukijoilla on antaa lisää vinkkejä, niin ne ovat tervetulleita!




Viime viikonloppuna ostin kissoille metkan perhoslelun. Siinä on kaksi perhosta pitkän nuoran päässä ja toisessa päässä on pieni keppi, josta ihminen voi pitää kiinni leikin aikana. Lelu sisältää kissanminttua. Kuten ehkä pystyy päättelemään, niin Hasse on noista kahdesta se leikkisämpi tapaus. Ajattelin siis jo etukäteen, ettei Elsaa kiinnostaisi pätkääkään. Viikonloppuna näyttikin siltä, mutta eilen jopa Elsa innostui leikkimään tällä uudella lelulla! Voi sitä riemun määrää, minkä se herätti minussakin, kun Elsan pehmeät kourat tavoittelivat perhosia. Elsa on hieman hitaanpuoleinen ja otinkin sen huomioon leikin aikana. En heilutellut lelua yhtä vilkkaasti kuin silloin, kun leikin Hassen kanssa. Ilmeisesti kissanminttu herättää kissoissa halun nuoleskella lelua. Lopahtaakohan kissojen kiinnostus siihen, kun kissanminttu lopulta haihtuu lelusta?






Kunpa vanhempani ottaisivat kissan, niin Hasse ja Elsa saisivat uuden leikkikaverin! Olisi hauskaa, kun kissat voisivat treffata aina kesämökillä toisiaan. Kuitenkin syttyisi hirveä jengisota.. Kaksi vastaan yksi, huh. Vaikeaa sanoa, kenen puolella kukakin olisi. Täällä kotioloissa kun Elsa ja Hasse painivat tuon tuosta keskenään.


Hassen mielestä Elsa oli pesun tarpeessa.

4 kommenttia:

  1. Voi ihanat kissut! ♥ Pitäisi joskus koittaa raakaruokintaa meidänkin pojille, mutta musta jotenkin tuntuu, että on helpompaa tarjoilla kissinruokia annospusseista vaikka eihän ne ravintosisällöt yms mitää hääppösiä oo.. :/ Meilläkin pojat pitävät kovin paljon juuri tuollaisista keppinaruleluhöskistä, aina kun sellaisen olen ostanut niin kauaa ei ole mennyt kun tikku on pahoin pidelty rikki asti ja naru irronnut tikusta jne.. :D

    Mietinkin sinua tuossa pari päivää sitten ja tänään ilahduin kun huomasin tämän kissublogi päivityksen. :3

    VastaaPoista
  2. *Pus* Tuli hyvä mieli tuosta, kun kerroit ajatelleesi minua! ヽ(*⌒∇⌒*)ノ Olenkin kaivannut suloisia kommenttejasi, joita kirjoittelit vanhan blogini puolelle.

    Suosittelen kyllä kokeilemaan vaikka ihan pieniä määriä raakaruokintaa kerrallaan. Itse tein sen virheen, että ostin heti kunnon köntsän jauhelihaa! xD Ei mene sitten hukkaan niin paljon. Ikävä kyllä kissatkin tottuvat tietynlaiseen ravintoon, eivätkä välttämättä välitä koskea toisenlaiseen ruokaan, vaikka myöhemmin heräisi halu kohentaa kissojen ruokavaliota. Kannattaa se kuitenkin kokeilla! :) Jos ei ole muuta ruokaa siinä esillä, niin luulisi, että lopulta iskee nälkä.

    Juu, täälläkin kerkes jo naru irrota kepistä pariin otteeseen, mutta onneksi sen sai solmittua siihen takaisin! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kait kellä tahansa sinun kaltainen ja kauniin näköinen naikkonen mieleen jää ja tulee silloin tällöin ajatuksiin. ♥

      Pitääpä nyt pistää harkintaan, josko tuota oikeaa lihaa alkaisi tarjoilemaan kissuille edes silloin tällöin. Onhan ne joskus pieniä määriä makupaloina saaneet, mutta eivät koskaan kokonaisena ateriana. :) Täytyy vaan mamin pysyä kovana jos ruoka ei tunnu kelpaavan, Bablo ainakin tahtoo olla sellainen mamin lellikki, että herkästi saa parempaa ruokaa jos ei tarjottu kelpaa kun mami huolestuu ettei "vauvva" syö ollenkaan. X) Mutta tottahan se on, ettei kissa ole niin typerä, että itseään nälkään tappaisi.

      Poista
    2. Kiitos, piristävää kuulla välillä tuollaista. ♥

      Enpä minäkään ole jaksanut kokonaan siirtyä kunnon lihaan kisuilla. Se on aina vähän hankalaa, kun aina ei kelpaa ja sitten pitää olla vähän väliä heittämässä roskiin. :( Aina silloin tällöin voi kokeilla. Nyt kun on jauheliha, katkaravut ja seiti testattu, niin pitäisi keksiä jotain uutta! :D Niin, kyllähän sellaistakin on käynyt, että ihminen on virunut päiviä kuolleena asunnossaan ja lopulta kissa on päätynyt mutustelemaan uskollista ruokkijaansa. :3

      Poista