lauantai 27. elokuuta 2011

Elsa on kultaisin

Oioi, kun tajusin taas kuinka rakastankaan Elsaa! Yritin ratkoa ristikkoa sängyllä, kun Elsa tuli tapansa mukaan pyörimään ja hyörimään eteen, enkä voinut keskittyä. Aloin rapsutella Elsaa ja se nautti antamastani läheisyydestä silminnähden. Tuntuu niin hemmetin hyvältä, kun joku hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen! Elsa tuntee minut oikeasti. :-) Sen kanssa jaan kaikki suuret salaisuuteni. Välillä se on joutunut todistamaan suuria itkukohtauksiani tms, mutta se ymmärtää ja lohduttaa tuomalla silkinpehmeän turkkinsa poskeani vasten. Elsa on todellinen terapiakissa, vaikkei se sitä itse tietäisikään!

Ainakin sen asian olen tehnyt oikein elämässäni, että hain Elsan sieltä eläinten turvakodista. En olisi voinut valita paremmin kaikista niistä suloisista kissoista. Elsa ja minä olemme luodut toisillemme. Elsan ansiosta kestän tätä elämää vaikeimmiltakin tuntuvien hetkien yli. En voisi koskaan hylätä Elsaa. Jos sille tapahtuisi jotain, niin elämästäni katoaisi liian paljon hyvää. Toivon, ettei Elsa sairastuisi tms. Sitähän ei tietenkään voi ennustaa, mutta välillä pelkään sitä, että menettäisin sen aivan liian varhain.

1 kommentti:

  1. En kyllä osaisi kuvitella elämää ilman omia kissoja, aina niistä riittää seuraa, iloa ja jännitystä xD Lohdutustakin, se vasta on ihanaa, on aina edes joku joka ymmärtää <3

    VastaaPoista