Elsan joulu

Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa Elsan joulukuulumisista, mutta en ole vain saanut aikaiseksi sitäkään. Nyt sain viimein itsestäni niskasta kiinni, joten täältä pesee.

Vanhempani hakivat minut ja Elsan aatonaattona luokseen. Ensimmäinen ilta meni arvatenkin piilosilla Elsan osalta. Välillä se torkkui kylpyhuoneen hämärässä matolla (siellä on ihanan lämmin lattia). Vielä useammin sen löysi vanhempieni sängyn alta. Jo ensimmäisenä yönä Elsa oli säntäillyt pitkin asuntoa; vanhempani kertoivat, sillä minä olin nukkunut heitä paremmin lääkkeiden vaikutuksesta. Se oli hyvin erikoista, koska Elsa on normaalisti melko rauhallinen öisinkin.

Aattona Elsa nukkui lähes koko päivän, koska yö oli mennyt mellastaessa. Harmitti, koska olisi ollut niin mukavaa saada Elsasta seuraa juuri jouluaattona. Kuvittelin niin monta kertaa mielessäni ennen aattoa, kuinka Elsa seuraa vieressämme pakettien avaamista ja huokuu joulutunnelmaa. No, ehkä se tarkkaili meitä sängyn alta.

Myös aaton ja joulupäivän välisenä yönä Elsan villikissasydän herätti leikkimään joulukuusen palloilla ja säntäilemään ympäri asuntoa. Oikeastaan se oli vain herttaista ja hauskaa. Ainakin minun mielestäni, koska sain siitä huolimatta nukutuksi tavalliseen tapaani. Vanhempani minulle noista sen tempauksista kertoivatkin. He poloiset, kun eivät olleet oikein saaneet nukutuksi Elsan yöpuuhastelun vuoksi.

Joulupäivänä Elsa oli jo tottunut uuteen ympäristöön ja vanhempiini siihen malliin, että se uskalsi liikkua aamupäivälläkin vapautuneemmin. Harmi sinänsä, että juuri sinä päivänä menimme kyläilemään. En tiedä mitä Elsa sinä aikana oli puuhastellut, mutta palattuamme takaisin löysin sen vanhempieni sängyn alta. Olikohan se pelännyt siellä yksin? Ainakin se oli sen verran pirteänä taas yöllä, että sama leikki jatkui kuusien koristeiden kanssa.

Tapaninpäivänä äitini antoi Elsalle kalkkunaleikkelettä. Tuumasin, ettei Elsa siihen kuitenkaan koske. Mutta sehän söikin koko suupalan ja halusi vielä lisää! Ilmeisesti vanhempieni asunnossa juoksentelu herätti sen ruokahalunkin. :) Seuraavanakin aamuna iskä ja äiti antoivat sille vuorotellen herkkupaloja ja alun epäröinnin jälkeen se uskalsi syödä siinä meidän aamutohinoiden keskellä. Yleensä Elsa syö vasta sitten, kun kukaan ei vahtaa vieressä, mutta nyt se oli kuin kotonaan. Ehkä "siedätyshoito" uudessa ympäristössä tepsi.

Nyt olemme taas omassa kodissa. Kyllä oli mukava palata kotiin tapaninpäivän jälkeisenä iltana. Vaikka joulu meni hyvin vanhempieni luona, niin olen kiintynyt omaan pesäkolooni siinä määrin, että on kiva palata. Elsakin on kiintynyt tänne. Onhan se oma reviiri kissoille kuitenkin niin tärkeä.

Hih, äsken Elsa huitoi kuusen oksilla roikkuvia koristeita ja näykki kuusta. Olen asetellut kuusen ympärille mustikkapensaan oksia, koska Elsa tykkää piileskellä niissä. Puskajussi! Välillä se myös järsii niitä. Vai onko se sittenkin pupujussi, kun järsii kaiken maailman oksia.. Se on myös huvittavaa, kun Elsa majailee kuin ekstaasissa tuon pikkukuusen alla mustikkapensaan oksissa.