la Chatière

No niin, hengissä ollaan. Leikkaus ja nukutus menivät hyvin. Elsalta poistettiin munasarjat ja osa kohtua, eli ns. naiseus vietiin, kuten tuossa edellisessä postauksessa jo mainitsinkin. Eilen olin niin kiireinen ja väsynyt Elsan puolesta, etten jaksanut kirjoitella. Välillä piti myöskin tarkkailla Elsan olotilaa.

Siispä. Elsa punnittiin ennen toimenpidettä. Vaivaiset 3,3 kg ilmoitti vaaka, vaikka olen yrittänyt lihottaa sitä. Olin mukana nukutusaineen vaikuttamisajan. Silittelin Elsaa noin viitisen minuuttia, kunnes nukutusaine oli vaikuttanut. Elsan kauniit silmät jäivät auki sen nukahdettua, mutta niin kissat nukahtavat nukutusaineen vaikutuksesta. Sen jälkeen minä ja kuskina toiminut enoni saimme luvan kadota puoleksitoista tunniksi.

Palattuamme Elsa tuotiin toimenpidehuoneesta kuljetuskopassaan. Sen silmät olivat edelleen auki ja kieli roikkui suusta. Se näytti miltei kuolleelta, raukka. Sille oli puettu eräänlainen verkkopuku, jotta se ei nuolisi leikkaushaavaansa. Kotona tein eläinlääkärin ohjeiden mukaan, eli varmistin Elsalle mahdollisimman lämpimät oltavat, sillä nukutusaineen yhä vaikuttaessa lämmönsäätöjärjestelmä ei toimi. Halusin laittaa Elsan sänkyyni. Laitoin pyyhkeen sen alle, asettelin kuumavesipullon sen vatsaa ja käpäliä vasten sekä peittelin sen viltillä. Välillä kastelin Elsan avonaisia silmiä vedellä, etteivät ne kuivuisi päähän.

Illalla noin kymmenen aikaan Elsa alkoi heräillä. Melkein heti ensimmäiseksi se hyppäsi sängyltä. Säikähdin kovasti, että leikkaushaava olisi revennyt. Onneksi näin ei näyttänyt käyneen, vaan luultavasti Elsaa oli vain sattunut sen hypättyä kumoon lattialle. Heräilyvaiheessa se sai pieniä hoipertelukohtauksia, jotka päättyivät pökertymisiin. Sitä oli aika hulvatonta seurata. Vähitellen se ei enää pökertynyt hoipertelun päätteeksi, vaan jäi tuijottamaan paikoilleen. Iltakin meni ihan hyvin kokonaisuudessaan.

Tänään herättyäni huomasin, että vaatehuoneeni ovi oli raollaan. Ihmettelin kumppanini kanssa, miten Elsa oli leikkauksen jälkeen jaksanut voimailla oven liukuoven auki. Mutta niin se vain oli tehnyt. Pujahdin vaatehuoneeseen ja löysin Elsan laukkujensäilytyskorin päältä tuhisemasta. Halusin siirtää sen pehmoisemmalle paikalle, joten nostin Elsan siitä ja laitoin sängylle. Siinä sitten fiilistelimme kolmestaan. Saimme jopa Elsan kehräämään; niin pian leikkauksen jälkeen! Vähän ajan päästä se kuitenkin meni sängyn alle. Kun kurkkasimme sinne hetken kuluttua, niin se oli jo riuhtonut verkkopuvun ihan solmuun ympärilleen. Meidän oli pakko riisua se siltä, kun emme saaneet sitä ennalleen. Askartelimme sukkahousuista sille uuden yläosan ja verkkopuvusta leikkasimme alaosan. Saa nyt nähdä miten kauan se pysyy. Pitäisi keksiä jotakin käytännöllisempää. Ehdotukset ovat tervetulleita. Sellainen muovikauluri ei ole yhtä kätevä kissoille kuin koirille. Kissat kun ovat niin notkeita.