Hipsis hupsis hopsansaa, silkkisukat askeltaa..

Hei, kissaihmiset! Ei olla päivitetty Elsan kanssa taas pitkään aikaan. Kai se on sen merkki, että kaikki on sujunut hyvin tällä meidän täplänassulla. Tosin tänä aamuna herättiin kaikki siihen, kun Elsa heräsi huutaen unestaan. Raukka taisi nähdä painajaista! Hih, itselleni käy niin vähän turhankin usein, että herään omaan huutooni.

Juhannuksena Elsa oli mukana mökillä. Se meni oikein hyvin, sillä toisena iltana pikku arkajalka uskalsi näytille ja ihan tervehtimään vanhempianikin. Muuten se oli lähinnä meidän "mammojen" eli minun ja toisen puoliskoni seurassa yhdessä huoneessa. Mutta sinä iltana, kun se tuli näytille, niin se asettui lopulta oleskelemaan pehmeälle sohvalle isäni viereen. :) Siinä he katselivat yhdessä telkkaria jonkin aikaa. Ehdin jo kaivata Elsaa nukkumaan, mutta tulihan se sieltä viekkuun nukkumaan.

Elsakin kävi juhannussaunassa.

Joku on vähän ekstaasissa!

Välillä täytyy pohdiskella syvällisemmin..

Mutta sitten ikävämpiin uutisiin.. Meidän Jimi-herra meni "taivaaseen" viime viikolla. Hän oli siis kissa, jonka kanssa vietin lapsuuteni ja nuoruuteni saman katon alla. Viimeiset elinvuotensa hän asui minun enon luona, koska Jimi oli tottunut elelemään omakotitalossa, eikä tottunut siihen, kun vanhempani muuttivat kerrostaloon. Jimi eli 17-vuotiaaksi. Hänelle tuli veritulppa aorttaan, mikä vei jalat ensimmäisenä. Hän lähti kunniallisesti niin kuin Jimiltä voi hyvin odottaa. Etutassujen varassa raahautui vielä hiekkalaatikolle, vaikka takajalat eivät enää toimineet. Ei suostunut luopumaan sisäsiisteydestään. En päässyt Jimin viimeiselle matkalle eläinlääkäriin, jossa hänelle annettiin armahtava pistos.. Itseasiassa kaksikin, koska hän oli niin sinnikäs pitämään kiinni elämästään.. Todella Jimin tyyppistä. Hän oli vahva ja viisas. Mutta pääasia, ettei hän joutunut kärsimään, vaan pääsi pois ennen kuin kovemmat kivut alkaisivat.

Lepää rauhassa, Jimi.