Elsan muistolle

Elsa poistui keskuudestamme torstaina 8.10.2015. Hänet nukutettiin ikiuneen saatuamme tietää, että hänellä oli pahanlaatuinen kasvain.

Elsa. Kun sydämesi lakkasi lyömästä,

 minulta vietiin samalla happi, jonka avulla olin hengittänyt vuosia.

Vuosien saatossa sinusta olikin tullut sisko, jota minulla ei ollut koskaan ollut.

Pimeydessäkin oli toivoa, kun sinun valosi turvasi selustani. 

Olen kiitollinen siitä, että tulit juuri minun luokseni.

Fyysinen olomuotosi on kuollut,

 mutta yhteiset muistomme ja olemuksesi tulee säilymään

minussa niin kauan kuin elän.

Kimalaisen kosto

 Istuskelin koneella aamukahvia juoden, kun Hasse havaitsi pörriäisen. Se pääsi avonaisesta ikkunasta sisälle. Vetäydyin taemmas ja kannustin Hassea pyydystämään herhiläisen - hän kun on luonnonlahjakkuus tuossa lajissa!

Otin hetken videokuvaakin siitä, kun Hasse vaani kimalaista, mutta se leikki loppui lyhyeen, kun havaitsin näkökentässäni kimalaisen lähestyvän uhkaavasti. Kirkaisin ja juoksin pois huoneesta. Kun tilanne näytti hieman turvallisemmalta, tulin takaisin huoneeseen seuraamaan sydän pamppaillen, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Elsan lepäillessä tyytyväisenä, joskin hieman tilannetta sivusilmällä seuraten, siirtyi Hasse tositoimiin. Hän alkoi ronklata ikkunalla pörräävää kimalaista. Peräännyin vaistomaisesti. Kohta näyttikin siltä, että Hasse saa sen pyydystettyä. Mutta sitten.. Kimalainen tarrasi ankarasti hänen etutassuunsa, jolloin hän säpsähti ja alkoi nuolla tassuaan kimalaisen hellitettyä otteensa. Itsehän ehdin nähdä tuosta toimituksesta vain nopean vilauksen, kun säntäsin ulos huoneesta työntäen oven kiinni perässäni.

Pakotin itseni takaisin huoneeseen katsomaan, selvisikö Hasse tilanteesta hengissä. Hän olikin mennyt sängyn alle närkästyneenä pistoksesta. Päätin viedä molemmat kissat toiseen huoneeseen vuorotellen. Ensin nostin hieman vastahakoisen Elsan kiipeilypuun pesästä ja kuskasin keittiö-/olohuoneen puolelle. Sen jälkeen avasin parvekkeen oven, mutta vahdin koko ajan, ettei Hasse mene parvekkeelle (lasittamaton). Pian Hassekin tuli sängyn alta. Hän näytti niin kiinnostuneelta avonaisesta parvekkeenovesta, että nostin hänet pian samaan huoneeseen, mihin Elsankin. Laitoin oven kiinni ja odotin kauhusta kankeana kimalaisen seuraavaa siirtoa.

Kimalainen asettui verhon sisemmälle puolelle. Mieleeni tuli, että jos hän alkaa rakentaa pesäänsä siihen - ties vaikka synnyttäisi poikasensa siinä paikassa - täytyy minun keksiä jokin ratkaisu ja nopeasti. Siirryin vapisten lähemmäksi verhoa ja vedin sen siten parvekkeen puolelle, että sain suljettua välioven niin, että kimalainen jää ulos verhokaistaleen kanssa. Sitten odottelemaan..

Mokoma pirulainen ei lähtenytkään ihan hevillä, vaikka pääsi ulkoilmaan. Niinpä minun oli pakko availla ovea edestakaisin ja sydän kurkussa hakata lehtiputkilolla toiselta puolelta verhoa. Kyllä siinä tovi menikin, ennen kuin näytti siltä, että voin siirtyä tekemään lopputarkastusta. Kun en nähnyt kimalaista enää missään kohdassa verhoa, uskalsin vetää sen lopultakin kokonaan takaisin sisälle huoneeseen, ja sulkea parvekkeenoven.

Kamala vaiva karvaisesta pikku kiusankappaleesta! Ja Hasse-parkakin joutui kärsimään. Mutta ainakin hän sai herkkunappuloita lohdukkeeksi.

Elsan kuulumisia

Elsan vatsavaivat kävivät jo niin huolestuttaviksi, että viime kuussa käytin häntä lääkärissä. Hänen vatsansa ei tahtonut ottaa oikein mitään tarjoamiani ruokia vastaan – ei, vaikka ollaan siirrytty ihan täysin eläinkaupan ruokiin. Oksentelua ja muita suolistovaivoja oli jatkunut niin kauan, eikä se tuntunut asettuvan – päinvastoin.

Elsan jokailtainen vahtivuoro alkamassa

Ensimmäiseksi eläinlääkäri punnitsi Elsan. Hän ilmoitti painoksi 3 kiloa. Yhtään se ei minua yllättänyt, sillä Elsa on todella pienikokoinen jo ihan rakenteeltaan ja herkkävatsaisuutensa seurauksena hän ei päässyt lihomaankaan enää samoihin mittoihin, joissa oli jossain vaiheessa "pulleroaikoinaan". Itseasiassa odotin jopa alhaisempaa painolukemaa, joten oli helpotus, että se oli niinkin hyvä.

Kun viimein saatiin Elsa kopastaan lääkärin hoitotasolle, lääkäri tutki ensin päältäpäin, ennen kuin päätettiin ottaa verikokeita. Lääkäri totesi, että Elsalla on niin tuuhea turkki, että häneltä piti ajaa karvat etutassuista, jotta saataisiin kokeet otettua! Taisin hieman säikkyä sitä konetta itse, kun se alkoi lähestyä Elsan tassua. Yritin olla siinä hänen tukenaan ja turvanaan, kun lääkäri yhtäkkiä sanoikin, että voin mennä ulkopuolelle odottamaan jos heikottaa. Ensin en edes tajunnut, että se oli "määräys", vaan yritin vain pysyä siinä. Ilmeisesti vaikutin sitten niin pelokkaalta, että lääkäri joutui toistamaan pyyntönsä, etten tartuttaisi pelkoani Elsaan. Vasta siinä vaiheessa tajusin lähteä toimenpidehuoneesta, joskin hieman pettyneenä itseeni.

Aikani jännitettyä toimenpidehuoneen ulkopuolella, lääkäri toi Elsan kopassaan luokseni odottamaan verikokeiden tuloksia. Lääkäri kehui Elsaa, että hän oli ollut todella reipas tyttö. ❤︎ Piinaavalta tuntuvan vartin päästä saimme tietää tulokset. Niistä selvisi, ettei Elsalla ollut anemiaa, mikä yllätti minut positiivisesti. Hänellä ei myöskään ollut kilpirauhasen sairauksia tai munuaisvikaa, eikä muitakaan sisäelinvaivoja, mikä oli tietenkin suuri helpotus. Ainoastaan ne arvot olivat kohollaan, jotka viittaisivat joko allergioihin tai giardiaan. Suurempi todennäköisyys oli kuitenkin jonkinlainen vilja-allergia, kun otetaan huomioon, ettei Elsa pääse ulos kuin satunnaisesti kesäisin.

Elsalle oli jäänyt ruokaa suupieleen.

Lasku oli päätähuimaava, mutta pakkohan minun oli se maksaa, sillä Elsa on perhettäni ja sielunsiskoni. Niitä rahoja en olisi voinut käyttää fiksummin! Elsa sai mukaansa vielä tehokkaan matolääkekuurin mahdollista giardiaa vastaan ja eläinlääkärin ruokaa testattavakseen. Lääkärikäynnin jälkeen Elsa on syönyt vain noita eläinlääkärin suosittelemia sapuskoita tai ihan täyttä lihaa ja oksentelu on jäänyt.

Matokuurista en ole ihan varma, onnistuiko se meiltä. Yhtä tuskaa se on ollut niin Elsalle, minulle kuin kumppanillenikin. Vaikka sain sellaisen "lääkepyssyn", ei lääkkeen antaminen ole oikein ottanut onnistuakseen. Muutamana päivänä kyllä onnistuin. Jos mäihä käy, lääkkeen saa sujautettua oikein syvälle heti ensimmäisellä yrittämällä. Perään vielä vettä, niin avot. Hieman harmittaa, jos siitä nyt jäi pari päivää, eikä puhettakaan, että olisi onnistunut aamuin illoin. Kerran päivässä oli jo sellaista sirkusta, ettei itku ollut kaukana.

Vappuna

Viime viikkoina Elsa on voimistunut silmissä. Hän ei ole enää lähellekään niin heiveröinen kuin ennen uuden dieetin aloittamista. Elsa on jopa alkanut leikkiä toisinaan! Tällä viikolla hänen energianpuuskansa ovat painottuneet yöaikaan, mikä on tietenkin vähän häirinnyt ihmisotusten yöunia, mutta enimmäkseen se on aiheuttanut vain hilpeyttä. ;) Ihanaa, että Elsalla on puhtia! Kävin muuten Elsan kanssa pihallakin eräänä aurinkoisena päivänä.. Ja hän oli niin onnellinen! Ei olisi malttanut lähteä sisälle ollenkaan, varmaan tunti oltiin ulkona.